Päivän valitukset

2007-05-26T07:31:00.000-07:00

uutta matskua at http://suchahappylife.blogspot.com

Blaah

2007-04-11T09:50:00.000-07:00

Niin se vaan jäi sitten Kitee taakse.
Mietin tässä yksi päivä viimeisiä kahta vuotta ja en millään voinut uskoa, että aika on oikeasti rynninyt eteenpäin näin järkyttävällä tahdilla.

Joensuu on ihan mukava paikka, tosin vielä kun ei oikein tunne ketään, on olo aika orpo välillä.
Kesäkin edessä ja kaikkea. ..

2007-02-15T09:02:00.000-08:00

Niin tyypillistä.

Viiden päivän loma ja aikaa yllin kyllin tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan, niin arvatkaapa mitä
tapahtuu?

Ei mitään. Ei niin yhtään mitään. En tee mitään enkä pääse minnekään. Makaan kuumeessa ja olen tukehtua omaan räkääni kesken unien. Jättekiva juttu.
Tämä se on kuulkaa sitä elämää.
Voi perse.

Ystävänpäivä oli ja ystävänpäivä meni.
Sain kokonaista kolme viestiä.
....jessus, taidan olla suosioni aallonharjalla tänä vuonna.

2007-02-06T11:34:00.000-08:00

Ihmiset aina valittavat (minä itse mukaan lukien) miksi elämä on tylsää ja mitään ei ikinä tapahdu.
Voin kuulkaa kertoa, hyvät naiset ja herrat, että se on toisinaan, jopa usein, vallan paljon parempi vaihtoehto kuin se, että heräät joka aamu miettien, mitä helvettiä sitä tänäänkin taas tapahtuu.

Paljon on nimittäin tapahtunut, jälleen kerran.

Kaikki alkoi siitä, kun puhelimeni tässä eräänä aamuna alkoi vissiin kyllästyä ruutuansa alati mulkoilevaan rumaan naamaani ja ummahti aivan kokonaan.
Ei ääntäkään. Painoin nappulaa ja namikkaa, mutta luuri vaikeni kuin muuri. Kyllähän sitä varmaan itselläkin silmiä särkisi ja kajuuttaa kiristäisi joutua tapittamaan öögasta öögaan naamaa, jonka nähdessään voisi kuvitella sen omistajan kävelevänkin alasti käsillään takaperin. Poskien rusohehkun yhtäläisyys ruumiin toisten poskien hehkun kanssa voi toisinaan nimittäin olla hämmentävän mittava. Myös niiden välistä tulevan tavaran yllättävän samankaltainen koostumus voi aiheuttaa ihmettä ja kummastusta....

Puhekonehan pilpahteli sitten pitkin päivää iloisin äänin, ja vaikka kuinka heittelin sitä päin seinää ja vetelin berserkkiraivon vallassa vessasta alas, ei se siitä kuitenkaan taipunut kuninkaansa ja käskyttäjänsä edessä eikä suostunut puhua pukahtamaankaan.

Hölmönä menin mykän mötikän kanssa telefoonikauppaan, jonka myyjä näytti vähintään yhtä typerältä kuin minä pyöritellessään pikku palikkaa hämmentyneenä kädessään. Kun ei ääntele, niin ei ääntele.
Päätimme yksissä tuumin heittää Soneraa puhelulla, josko vika olisikin aivan muualla.

No, v***u, totta viepä olikin.

Kävi ilmi, että en ollut ollut maksanut laskuja mukamas neljään kuukauteen ja puhekone oli vaiennettu itaran asiakkaan, eli minun, takiani.
Hölmönä kysyin asiakaspalvelijalta, miten niin en ollut maksanut laskujani, enhän ollut koskaan niitä saanutkaan. Totta, etten ollut neljään kuukauteen lähettänyt pennin pyörylää tuohon Helvetin omaan tytäryhtiöön, mutta luulin laskujen tulon nyllähtäneen vain siksi, että lasku oli niin pieni, että se piti siirtää seuraavalle laskulle. Olihan näin käynyt nimittäin ennenkin ilman mitään ongelmia.

Juu ei. Rästissä oli ja siksipä riimiä ei sopinut heittää, ainakaan tämän kännyn kautta.

No voi hyvä ihme. Luuri oli haljeta minun ja langan toisessa päässä olevan naikkosen mitellessä siitä, oliko laskuja lähetetty vai ei, mutta varmuuden vuoksi menin käymään paikallisen postipaten tykönä.

... Kiva juttu. KIVA JUTTU. Osa neljän kuukauden postistani oli jäänyt pönöttämään arkistojen uumeniin kantamatta. Siellähän ne Soneran lippusetkin ilkkuivat minulle hyllyn reunalla muutaman kivan kaverin kera. Oli ystäviä Pohjolasta, Elisalta, SanomaMagazinelta ja Planilta.

Kyllä siinä huumori loppui sitä pinoa selatessa.
Viimeinen varoitus. Karhukirje. Irtisanomispäätös. Uhka ja ukaasi.

Neljä kuukautta ties ketkä olivat tapelleet kanssani kirjeitse ties mistä summista.
Harmi vain, etten itse tiennyt mittelöstä mitään.
Nyt olenkin sitten kulmakarvojani myöten ureassa. Ei hyvä.
Lämmin kiitos Suomen postilaitokselle. Pakahtukaa paketteihinne.

Noh, muutama herkkä kyynel ja helkkarinmoinen ralli itkuisia "pliis, ei se ollu mun vika, jookoheipliis"-puheluita ja sain asiat kuitenkin selviksi.

Sitten alkoi se vitutus. Minua vitutti kaikki. Kämppä, naapurit, kaupunki, palvelut, ihmiset, eläimet, sää....
Mietin, mitä ihmettä minun on pakko täällä olla.
Niin, ei mikään.

Muutinpa sitten pois.....

2006-12-23T05:12:00.000-08:00

Hauskaa joulua kaikille!

Joulupöydän antimia

2006-12-17T07:23:00.000-08:00

Minulle on taas näemmä tulossa yhtä iloinen ja hilpeä joulu kuin suurimmalle osalle Suomen sioista.
Ehkä alan tulla vanhaksi, kun en enää odota joulussa sitä, että saa lahjoja, vaan sitä ,että kerrankin saa oikein luvan kanssa ahtaa itsensä täyteen mitä tahansa minkä saa vain nielaistua alas eikä kukaa kohottele kulmiaan ja muljauttele silmiään jatkuvalle pää jääkaapissa pönöttämiselle.

Mutta....
Olen aina inhonnut perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Kaikki jälkiruuat on tehty luumusta, joka maistuukin aivan siltä miltä näyttää eli jo kertaalleen syödyn näköiseltä huojahtelevalta pökäleeltä.
Lipeäkala muistuttaa lähinnä lämmitettyä räkää eivätkä laatikotkaan tuo kovin kulinaristisia nautintoja mieleen. Siitä oli jouluilo kaukana, kun lapsena lapettiin lautanen täyteen lanttulaatikkoa, joka kauniin sinapinvärinsä kanssa muistutti minusta enemmän sitä ravintokierron lopputulosta kuin alkupäätä.
Rosolli on varmasti Saatanan keksintö. Mitään niin oksettavan makuista en ole koskaan maistanut. Miten kukaan voi syödä punajuurta ja silliä samaan aikaan? Sehän on sama kuin söisi sinappia ja kermavaahtoa samalla lusikallisella. En ymmärrä.
Kylmäsavulohi on toinen, mitä olen suostunut maistamaan vain kerran ja katkerana toivoin, että sekin olisi jäänyt väliin.

Meillä on aina ollut, joko vahingossa tai tarkoituksella, niin suolaista kinkkua, että sitä syödessä tuli melkein jo hiki. Luovuinkin töpselikärsien järsimisestä jo jokunen vuosi sitten ja mussutin muutaman vuoden kalkkunaa.

Tänä vuonna ongelma ja ahdinko on vielä suurempi. Sain tuossa syksyn pintaan sellaisen eineshenkisen herätyksen ja ryhdyin ekokarppaajaksi, mikä minun tapauksessani tarkoitti viljasta, maitotuotteista, kaikesta käsitellystä ruuasta,sokerista ja lisäaineista luopumista. Ylipäätään jäljelle jäivät vain vähähiilihydraattiset eväkset. Okeastaan menuni viittaa enemmän paleoruokavalioon, jos ruvetaan pilkkua nus...viilaamaan.
Sukukin on jo alun järkyttyneen hiljaisuuden ja sitä seuranneen pöyristyneen taivastelun jälkeen hyväksynyt homman. Ihmettelin eräänä päivänä esimerkiksi postista tullutta pakettilappua. Ihmeissäni menin sitten postiin purtiloa hakemaan ja hiemanpa veri hilpeäksi löytäessäni paketin kätköistä jäniksen! Luulivat minun nälkään nääntyvän....

Että näin. En oikein tiedä, mitä aion joulupöydässä tehdä. Perinteisenä tapana suvulla on ollut
kyllä hornaista ruoka niin nopeasti, ettei kukaan edes ehdi maistaa mitä on ruokana, joten jos nätvehtisin ruokaa edestakaisin lautasella, ei kukaan varmaankaan huomaisi mitään. Ei ole oikein juhlan tuntua nokkia pelkkää salaattia ja hinkuttaa kinkkua naama irvessä.
Toisallta aika töykeää olisi tuoda omat ruuat mukana.
En tiedä. Ehkä nieleskelen ilmaa ja mietin mukavia.

Kansaneläkelaitokselta päivää!

2006-12-09T12:29:00.000-08:00

Keskustelu Kela- neidin kanssa puhelimessa 1.12.2006. Perustuu tositapahtumiin.

os.1
- Soittelin tässä vaan, kun olitte laittaneet tälläisen lapun, etten saa enää opintotukea.
Minkäköhän takia moisen murjaisitte tulemaan?
- No sehän on sillä tavalla, että et saa enää opintotukea.
- No niinhän minä juuri äsken itse sanoin. Siis minkä takia minä en sitä enää saa?
- Sitä ei ole myönnetty teille enää.
- No ai ihanko totta? Olipa hyvä, että sanoit, enhän minä sitä itse olisikaan tästä "Tukenne peruttu"-lapusta varmaan hoksannutkaan. Voisitteko selittää syyn tämän päätöksen takana? Ettehän te voi noin vain katkaista toisten tukia ilman mitään selityksiä...
- Kyllähän tässä nyt on niin, että sitä ei tule teille enää.
- NO NIINHÄN TUO NÄKYY OLEVAN. MINKÄ TAKIA?!
- Ette ole opiskelleet viime vuonna.
- Mitäs helvettiä?! Olenhan! Siellähän teillä on kaikki ne paperit ja selosteet viime vuoden opinnoista..
- Mutta ette ole opiskelleet tarpeeksi. Tämä raja on kuulkaas 43,2 op ja teillä on täällä 46 op.
- No mitä ihmettä te sitten katkaisitte sen, jos pisteitä on kerran tarpeeksi??
- No kun teillä ei ole sitä 43,2 :ta opintopistettä.
- Voi hyvä luoja, itsehän juuri sanoit, että minulla on teidän rekistereidenne mukaan 46 opintopistettä. Ettehän te voi ilman pätevää syytä katkaista toisen toimeentuloa, jos kaikki on kunnossa!
- Täytätte katsos nämä laput täältä uudestaan ja haette sitä opintotukea ja lainantakausta uudemman kerran, niin katsotaan sitten uudestaan.
- MIKSI V*****A MINUN PITÄÄ HAKEA SITÄ, JOS KAIKKI ON JO KUNNOSSA!!?? ETTEKÖ TE V****n DAIJUT TAJUA, ETTÄ...
- ...sitä ennen tukenne on valitettavasti evätty. Lähettäkää paperit niin palaamme asiaan kun ne on käsitelty.

0s.2
Faksikone laulaa aariaansa aika pitkään. Paperit ovat perillä viisi (5) minuuttia kyseisen keskutelun jälkeen.

0s.3

7.12.2006

"Arvoisa ______, opintotukenne käsittely viivästyy, koska tarvittavia asiakirjoja ei oltu toimitettu ajoissa käsittelyyn. Käsittely suoritetaan 60 päivä kuluessa ja teihin otetaan yhteyttä myöhemmin. Tämä ilmoitus ei vaadi Teiltä toimenpiteitä. "

Haistakaa v****.

2006-11-10T08:54:00.000-08:00

Jos joku olisi kertonut minulle kolme kuukautta sitten, missä tilanteessa tulen nyt olemaan, olisin nauranut makeasti ja tilannut jutun murjaisijalle taksin jonnekin lataamoon vähän lepäilemään ja juttelemaan mukavia jollekulle.

Nyt ei paljon naurata. Huumori on itseasiassa aika kaukana tästä.

Sen jälkeen, kun töllini liekitettiin, on tapahtunut paljon.
Muutin takaisin heti, kun sisällä pystyi edes jotenkuten hengittämään ja vietin monia rattoisia öitä keittiön lattialla makuupussissa ja heräsin raksamiesten potkintaan aamukuudelta, kun he herättelivät minua pois töiden alta.
Tarkoitus oli poistaa palanut paska seinistä pois, poistaa levyt ja juntata päälle uudet ja uutta maalia, jossa on jotain löyhkiä karkottavia ominaisuuksia.

Vitut mitään oli.

Tapauksesta on kaksi kuukautta, ylikin, ja edelleen kämppäni haisee kuin Amerikan ulkopolitiikka. Eivät ne mitään levyjä vaihtaneet, maalia käyttäneet ja alan ylipäänsä epäillä tapahtuiko kämpässäni todella yhtään mitään. Ionisointi ei auttanut tarpeeksi, ja vaikka olen vain vuokralainen, joka puolelta tuntuu putkahtelevan syyttäviä sormia sihtailemaan minuun päin ikäänkuin kaikki olisi minuun aikaan saannostani. Ei ole kovin kivaa.
Tässä alkaa pikkuhiljaa hivenen noin sanoakseni vituttaa.
Olen liian laiska muuttamaan nyt, koska muutto uuteen kaupunkiin on kuitenkin muutaman kuukauden päästä edessä niin ei maksa kovin vaivaa.
En tiedä...ei hyvä.

2006-11-10T08:48:00.000-08:00

Hah haa.
Vapiskaa kurjat!

Kaksi viikkoa, kaksi tenttiä, viisi viiden sivun esseetä ja kolme oppimistehtävää.Viisi raporttia, esitelmä ja pohjaeläintutkimus loppuun....ja minä tein sen kaiken! Jenni ihan itse!

Voi pyhä Kyllikki, että olen ylpeä itsestäni!
Minä, jonka on aina ollut niiiiiiin vaikea saada itsensä tekemään yhtään mitään, sain kuin sainkin kaiken tuon pyngerrettyä valmiiksi, joskin kylmä rinki hanurin alla ja otsa verta ja kyyneleitä valuen... Vielä kun tulevana viikonloppuna ulostan itsestäni vielä yhden raportin, olen tehnyt kaiken tarvittavan. Huhhei ja hallelujaa!

2006-09-11T09:48:00.002-07:00

Voi hyvä tavaton.

On mennyt jo sen verran aikaa, että voin muodostaa kokonaisia lauseita ilman, että alan raastaa hiuksiani,vonkua ja ulista ja sääliä itseäni loputtomasti tai tehdä jotain muuta yhtä tuiki tarpeellista ja älyllistä.

Kaiken sen hälinän keskellä, että palasin Suomeen, olin hukkua rästiin jääneisiin töihini ja juuri, kun koulu oli taas uusine kuvioineen alkamassa, taloni sitten otti ja paloi poroksi.

On se kiva huomata kuinka apu ja henkinen tuki löytyvät niin helposti tälläisenkin yllättävän tilanteen tullen. Hämmästys oli suuri huomata palon hetkellä kuinka monta ystävää ja minun asiani omakseen tuntevaa sitä yllättäen onkin. Ihmiset oikein tungeksivat pihalleni mullottamaan palavaa kämppääni ja osoittelivat minua sormilla aivan kuin olisin karannut jostain sirkuksesta. Jotkut tulivat jopa omilla autoillaan siihen pihalle varta vasten ja olin lentää selälleni, kun ihmisiä vaan purkautui ja purkautui ulos autoista ja kerääntyi pönöttämään typerän näköisinä parvekkeeni alle. Kiitti vaan vitusti.Olisitte joku edes tuoneet minulle sukat, kun seisoin puolialasti vesisateessa ja itkin hysteerisesti.Jos olisin kerännyt jokaiselta möllöttämään tulleelta idiootilta puoli euroa, kämppäni ja kaikki rahahuoleni olisivat loppuelämäksi menneet....Jumalauta.

Sinne minä jäin sitten yksin istumaan hiiltyneeseen kämppääni,kun savua ei enää näkynyt ja mitään jännää ja kivaa ei enää ollut ja ihmiset menivät tylsistyneinä takaisin koteihinsa, ja mietin siinä istuessani, miten kaikki voi aina, AINA tapahtua minulle. Uskomatonta.

Tilapäisasuntokin, joka minun oli tarkoitus saada, osoittautui pulien vanhaksi salakapakaksi ja mennessäni tarkistamaan kämppää, ensimmäisenä vastaan tuli nyrkin mentävä reikä ovessa. Just. Intoa puhkuva talonmies kehui jo mörskään saadun sähköt ennätysajassa, mutta mitäpä iloa siitä minulle oli ,kun tölli ei sisältänyt yhtään ainutta lamppua. Vain tyhjiä huoneita ja kaappeja.
Kiva.

Lattialla lainehti sellainen pölymäärä, että hengityselimeni meinasivat sanoa ilmanvälityssopimukset irti välittömästi ja vessanpöntöstä minua tervehti iloisesti muumioitunut paska. Sillä oli vissiin ollut aika yksinäistä näinä kuutena kuukautena, kun siellä ei ollut ketään asunut.

Tosi kiva.

Minulla sen sijaan ei yllättäen ollutkaan yhtään yksinäistä, sillä avattuani keittiön kaapin sain heti noin tuhat uutta ystävää. Koko paikka kuhisi hämähäkkejä, lutikoita ja ties mitä inhoja pikku sittiäisiä. Pölypalleroiksi luulemani pienet valkoiset pötkylätkin osoittautuivat lähemmän tarkastelun jälkeen sokeritoukiksi.

Mahtavaa. Aivan upeaa.

Ei varmaan tarvitse miettiä kuinka kauan meni, että Jenni nosti kytkintä ja sitkutti takaisin nuotioonsa asumaan. Sehän ei missään asumiskunnossa tietenkään ollut, mutta mieluummin yö kärähtäneessä kämpässä kuin kuoriaisten kaverina. Siellä minä sitten makasin makuupussissa yhden yön vessanpöntön ja viemärin välissä ja naureskelin itsekseni, että tämä jos mikä opettaa tälle typerälle pikku prinsessalle vähän elämän realiteetteja. Jipii.

Hieronta helvetistä

2006-08-08T07:26:00.000-07:00

Terveisiä vaan Virosta.
Jos olette joskus suunnitelleet menevänne niihin halpoihin ja hyviin hierontoihin, joita paikallisissa hoitoloissa tarjotaan, suosittelen, että mietitte vielä pari kertaa....ja toiset pari.

Tallinnan lomani piti päättyä rentoon hierontaan ja erilaiseen elämykseen, ja sainkin todella mitä pyysin....TODELLAKIN erilaisen elämyksen.

Jo muokkajan nimi oli melko lailla kunnioitusta herättävä. Kyltissä pönötti marsunkokoisin kirjaimin pitkä litania kaikenlaista vironkielistä lopotusta ja ainoa, mistä sain minkään valtakunnan tolkkua,oli lihastenkiduttajan nimi. Marju Teräs.
Naureskelin siinä itsekseni, että sieltä varmaan nurkan takaa ilmestyy sinisiin trikoisiin ja punaiseen pinkeään viittaan pukeutunut teräsmamma, mutta nurkan takaa ilmestyikin hetken päästä vain valtava vatsa, ja pari minuuttia odoteltuani sain nähdä loputkin neiti Teräksestä.

Kaikella ystävällisyydellä Terästä kohtaan,mutta en ole eläessäni nähnyt niin lihaisaa ihmistä. Hyvä tavaton sentään. Hän tuli sivuittain ovesta ja posmitti mennessään herra ties mitä, ja yritin katsoa kenelle Teräs sanansa osoitti, mutta en nähnyt yhtään ketään. Ehkä sen olisi pitänyt jo varoittaa minua, mene ja tiedä...

Avattuaan oven venytin kaulaani kuin pikku strutsi nähdäkseni hänen massansa takaa millainen huone oli ja mietin itsekseni miten myökkyyttäjä aikoi saada sekä itsensä ja minut sopimaan yhtäaikaa siivouskomeron kokoiseen huoneeseen.
Noh, saimmehan me molemmat sitten kuitenkin sijoitettua itsemme sisälle, jopa niin, ett kykenimme molemmat hengittämään yhtäaikaa.
.....Siitä se helvetti sitten irti pääsi.

Niskani tuntuivat huonon tyynyn takia notkeilta kuin siirtolohkare, joten kysyin voisiko hän murjaista minulle niska-hartia- hieronnan.
Juu, kyllähän se kävi oikein mainiosti, mutta housut vaan pois ja selälleen penkille.
Luulin naisen käsittäneen väärin ja koetin näyttää ja tökkiä hartioitani, että halusin hänen hierovan YLÄpäätäni, mutta nainen näytti yhtä yhteistyöhaluiselta kuin Bush Hizbollahin pikkujouluissa, joten katsoin parhaaksi jättää pantomiimit sikseen.

Se puolitoista tuntia oli elämäni pisin.

Luulin aluksi kaiken tapahtuan vahingossa, mutta kun liikkeet toistuivat ja toistuivat samanlaisina, meinasin sännätä kotiin ja uida lahden yli äidin luo saman tien.
Kylkiä hieroessa kädet "vahingossa" lipsahtivat rintojen puolelle.
( minä kyllä pyysin hartia-, en kylkihierontaa...)
Pakaroita (!) hieroessa kädet erehtyivät välillä ties minne.
( minä kyllä olen luullut,että hartiani sijaitsevat noin puoli metriä ylempänä, mutta enpä sitten tiedä....)
Etureisiä hieroessa liikerata hieman vänähti vieden kädet melkein ette halua tietää minne. (...ja minä kun luulin, että hartiat ovat ihmisen takapuolella....)

Olin typerryksessä ja kauhusta kankea. Jos olisin ollut normaali itseni, en olisi taatusti kauaa katsellut irstaan vuoren hiplailuja, vaan olisin silläkin uhalla,että olisin suututtanut kaiken sen massan, antanut rasvaisen mummelin kuulla kunniansa, mutta siinä toivossa,että olin erehtynyt ja tulkinnut kaiken jotenkin väärin, makasin vain hiljaa oksennusta pidätellen penkillä.

Karmeaa. Se oli varmasti lännen nopein lähtö,mikä siellä sinä päivänä silloin nähtiin, ja voin vannoa etten IKINÄ KOSKAAN mene enää Viroon minkäännäköiseen "hoitoon". Jos olisin ollut viisikymppinen epätoivoinen peräkammarin poika, olisin ehk ä saanut suurenkin ilon ja hurmoksen irti tuosta murjonnasa, mutta jostain syystä ei oikein nirvana irronnut tällä kertaa....

Yök.

2006-06-25T22:10:00.000-07:00

Voi pahus.
Huolella suunnittelemani juhannustaiat ja lemmennostatusloitsut menivät vähän niin kuin reisille näin sanoakseni.

Käänsin vasemman jalan sukan väärinpäin, mutta enpä saanut muuta kuin suonenvedon liian kireästä sukasta. Sulhoa ei näkynyt mailla eikä halmeilla.

Yhdeksän yrttiä tyynyn alla toimi hieman paremmin, mutta sen sijaan, että unessani olisi killottanut yksi oikea hyypiö, näin unta, että olin töissä ja minulla oli jostain syystä pelkkiä miesasiakkaita. Kymmeniä, satoja ellei tuhansia.
Tosi kiva. Minä tulen olemaan vastaisuudessa joko harvinaisen moniavioinen tai sitten jotakin meni pieleen. Voihan kökkö.
Noh, toimi ainakin astetta sypäkämmin kuin viime vuonna, jolloin yrttien ainoa ponteva vaikutus oli minun astmaani ja yölläpä ei sitten paljon hengiteltykään. Rehut lensivät suoraan ikkunasta vapauteen.

Kassalla kykötys sai tälle naiselle riittää. Ensi kuun otin itselleni vapaata ja ajattelin lähteä reppureissulle jonnekin päin. En tiedä minne, ehdotuksia otetaan vastaan.

PALJON MELUA SÄMPYLÄSTÄ

2006-04-05T08:28:00.000-07:00

Voi itku ja valitus!

Luoja, että voikin yksi sämpylöiden tekeminen olla työn ja tuskan takana.

Koulun jälkeen Jennille tuli vähän nälkä.
Kaapissa ei ollut kuin hieman jauhoja ja voita ja maha huusi hoosiannaa siihen malliin, että päätinpä tehdä turauttaa muutaman sämpylän.

Niinpä niin...olisihan se pitänyt arvata. Kaikki, mikä mahdollisesti ikinä voi mennä hanurilleen, minun tapauksessani aivan varmasti menee päin peräsuolta.

Olin saanut alkuvalmistelut jo tehtyä, kun huomasin ihanan pikku seikan.
Olin eilisiltana pitänyt keittiön työtasolla pari tuntia kukkiani, koska valtava kukkakärpäslegioona oli vallannut ne näin kevään tullen, ja sumuttelin sitten niitä pikku perkeleitä suurella nautinnolla kuoliaaksi eilen illalla.
Substral tosiaan tappaa talossa ja keittiössä.
Rehut kerkesivät olla keittiön tasolla mitättömän ajan ennen tappotuokiota. Ihmettelin siinä sitten siirtäessäni niitä keittiöstä sumutettaviksi, mihin suurin osa kärpäsistä oli yhtäkkiä kadonnut, mutta tulin siihen tulokseen, että muistin niitä vain olleen enemmän kuin niitä oikeasti oli.

Voi kuinka väärässä olinkaan!

Ährättyäni leivonnan alkuvaiheet läpi, aloin availla jauhopussia. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin ne Saatanan pienet siivekkäät kätyrit olivat lentää suristelleet illalla, kuului nimittäin vain valtava tussahdus jauhopussista ja ilma oli sakeanaan niitä v****n verkkosilmiä.
Yltiörohkea ja mitäänpelkäämätön amatsoni kun olen, aloin tietysti kiljua kuin lihasika teuraalla ja huitoa ja sännätä paniikissa pitkin asuntoani perässäni valtava parvi niitä kammottavia verenimijöitä.
Pakenin parvekkeelle ja perässä tulleet inhat pikku sittiäiset kokivat näemmä suurenkin hurmoksen hetken vapauden koitettua ja lentää päristelivät Kiteen kuumille kaduille minkä verkkosiivistään irti saivat.

Huh. Vaara ohi.
Noh, ei muuta kun kauppaan hakemaan uutta tavaraa.

Sämpylät tuoksuivat jo melkoisen muhevan näköisinä uunissa, kun rupesin siivoamaan. Kaikki näytti jo mukavan siistiltä, kun jauhopussin pohja sai sitten vissiin tarpeekseen tästä julmasta maailmasta, sanoi moi ja lähti iloisesti leijailemaan kohti keittiön lattiaa.
Nice.

Jauhoa oli joka paikassa.
Kaikki minut tuntevat tietävät, etten voi koskea mihinkään tai syödä mitään ilman, että kyseistä ainetta on vähintään puoli kiloa jossain tukkani uumenissa.
Niin tänäänkin. Kuuppani oli keltaisenaan jauhon peitossa ja joka kerta, kun käänsin päätäni ilmaan pöllähti mojova pilvi.

Logiikan pikkujättiläisenä sain tietysti naiselliseen tapaan oikein kuningasidean.
Mitäpä minä suotta harjaamaan kaikkea jauhoa kovalla työllä pois tukasta, kun voin pestäkin sen pois pollastani!

Hyvä, Jenni, hyvä.
Joskus oikein yllätyn itsekin siitä,millaisia loistavan logiikan yllätyshyökkäyksiä saan toisinaan.
Kaikkihan tietävät, mitä tapahtuu, kun sekoitetaan vettä ja jauhoja.
Niinpä.
.....hetken liian myöhään tajusin suihkussa seistessäni, että minulla oli päässäni sen karvatuheron seassa valtavan kokoinen sämpylätaikina. Voihan v***u, jos en paremmin sano.

Meinasin ryllähtää itkuun. Kylpyhuone näytti siltä kuin siellä olisi murhattu joku. Ruskeanpunaisia kökkäreitä lojui siellä täällä ja jalat liimautuivat joka toisella askeleella lattiaan kiinni....ja kaiken sen keskellä seisoin minä taikina päässäni ja tuijotin itseäni typerän näköisenä peilistä.

Ei minun lempinimeni vissiin turhaan Tuhero olekaan.(nimihän tulee siis tukasta...) Sillä hetkellä toivoin, että pestävää tukkaa olisi edes pikkuisen vähemmän, kun löllöäviä klönttejä muljahteli sinne tänne ja tippui tippumistaan päästäni lattialle. Sillä taikinamäärällä olisi varmaan ruokkinut vaikka afrikkalaisen kylän.

Eikä mieli yhtään ylentynyt, kun tulin äsken takaisin keittiöön. Jauhoa leijui valkoisena pilvenä siellä täällä ja näytti siltä kuin joku olisi räjäyttänyt heroiinirekan keskellä keittiönpöytääni.
Kiva.

Jos teillä on joskus huono päivä, vituttaa ja mielelle käypi, niin hymyilkää, katsokaa peiliin ja muistakaa se onneton päivä, kun Jenni teki sämpylöitä.
Ei teidän asiat loppujen lopuksi niin huonosti olekaan.

Pitkästä aikaa

2006-03-10T08:13:00.000-08:00

Yhyy.
Olen vetistellyt silmät päästäni.
Se, joka väittää jonkun rupisen Tuulen viemään olevan kaikkien aikojen rakkauselokuva, saa kyllä karatea justiinsa.
Mitkään tuulosten hakemat eivät vedä vertoja iki-ihanalle romantiikan yliannostukselle, tuolle spanielin ja luppakorvan nyyhkyrakkaudelle.
...Kaunotar ja Kulkuri.
Korvat tuulessa hulmuten he juoksevat toistensa luokse, ja Kulkuri, tuo hurmaava häntäheikki, olisi minun ehdoton idolini ja huokailujeni kohde, jos sattuisin olemaan teini-ikäinen labradorinnoutaja.
Meinasin tursata silmämunani irti tuon klassikon pauloissa voihkiessani...on se vaan niin ihana. Nyyh.

Parku meinaa tässä kyllä päästä muutenkin.
Talviloma,joka minun piti viettää visusti nenuli kiinni kirjassa, tulikin vähän lepäiltyä ja rentouduttua. Raportteja, esseitä, esitelmiä ja muita Saatanan ihmisen kiusaksi kehittelemiä asioita on rästissä niin valtava kasa, että meinaa tulla suru puseroon ihan ilman leffojakin. Voi murhe ja ahdistus.
Minun pitäisi esimerkiksi laatia essee esseen kirjoittamisesta. Ongelma on vain siinä,etten osaa kirjoittaa mitään asiallista. Vääntäessäni ainetta Irakin sodasta ja maan tilanteesta, tunsin koko ajan pakottavaa tarvetta murjaista jonkun vitsin johonkin väliin, mutta eihän sellainen käy.
Sitten ikään kuin vahingossa käteni vain kirjoitti jonkun pikku vitsosen sinne väliin, ja arvostelijani oli saada berserkkikohtauksen. Voi sitä punakynän määrää paperin laidassa...

Tuolla kirjahyllyssä ne vaanivat minua, kaikki ne kirjat ja paperit. Kansio nyyhkii, kun en halua koskea siihen ja kemiankirja haistattelee joka kerta, kun kuljen siitä ohi. Se on selkeästi mies.

Voi itku. Pitänee se kai mennä tästä opiskelemaan
...mutta sitä ennen haen palan pullaa.

2006-02-05T08:32:00.000-08:00

Voihan kukkerpalli.

Hirveäksi käy tämä ihmiselämä.
En kyllä ikinä enää koskaan lähde baariin.
En ikinä.

Aamu oli varsinainen kuolleitten aamunkoitto ja mitä pitemmälle ilta tulla tursuaa, sitä enemmän minua väsyttää, mutta sitä vähemmän nukuttaa. Karmeaa.

En jaksa ajatella mitään. Se saattaa kyllä tosin olla ihan hyväkin asia se.
Toisinaan en tiedä kumpi on vaarallisempaa; se, että minä ajattelen, vai se, että en ajattele. Kun höngin menemään joka suuntaan, niin tulos on yleensä sama.

2006-01-24T10:39:00.000-08:00

Auh.
Niskani ei liiku mihinkään.

Olin salilla siirtelemässä rautaa, kun penkissä tojottava puntti päätti heittäytyä maanläheiseksi ja lähti tekemään tuttavuutta lattian kanssa oikein vauhdilla.
Ikävä kyllä iloisen kohtaamisen esteenä satuin makoilemaan minä pääni kanssa.

Puntti oli juuri lotsahtamaisillaan lärviini, kun sain toisella kädellä siitä kiinni. Tietysti, jos rautaa on kepissä kahden käden voimien verran, saattaa se tuntua suht' ikävältä yhdellä kädellä suorin käsivarsin pidellä ilmassa.Kuului vaan varsin ikävän kuuloinen nirskahdus ja niska ja oikea hartia ovat olleet siitä asti yhtä liikkuvaisia kuin hevosenraadolla. Motoriikkani on yhtä terhakka kuin puiston pultsarilla.

Sattuu.En kyllä ikinä mene lähellekään mitään salia.
...ainakaan ennen huomista.

2006-01-19T07:18:00.000-08:00

Mie

Kohtaus matkalta joulukirkkoon

2006-01-01T09:59:00.000-08:00

Tähdet tuikertelemassa taivaalla.
Puut lumihuurussa ja kinokset hopeisina hohtamassa.
Illan hämärä alkaa pikku hiljaa laskeutua, kun olemme matkalla joulukirkkoon.

Auto on täynnä ihmisiä. Minä,vanhempani, isovanhenpani ja harras tunnelma.
....Kunnes yhtäkkiä huomaan jonkin epämääräisen hahmon alkavan piirtyä takaikkunaan.
Voi v****u.

Pari päivää aikaisemmin olin kuskannut tuttavia samaisella kotterolla kotiin baarista ja eräs miespuolinen seurueemme jäsen esitti sitten pikku takatuupparissa ollessaan hieman kuvataiteellista silmäänsä piirtämällä sivuikkunaan valtavan kokoisen...krhm..kirkkoveneen.
Koska tuhero ruudussa on varsin inha kaupungilla ajella, pyyhin tuon taivaallisen taiteellisen tuotoksen hetimmiten pois ja kuvittelin päässeeni mokomasta paatista sillä eroon.
....turha luulo.

Siinä se alkoi kauniisti kuulottua kuurankukkien seasta esiin ihmisten hengityksen höyrystäessä sisäilmaa ja orastavan paniikin alkaessa saada sijaa, yritin miettiä, millä saan mokoman ripsipiirakan pois ruudusta.
Aikani mietittyäni en keksinyt muuta kuin natsityylisen salamasotatekniikan ja syöksähdin varmaan jokseenkin hysteerisen näköisenä kohti ikkunaa ja aloin sutata näköreikää hihallani. Mummo parpatti jotain ihmeissään, mutta onneksi taidepläjäys meni häneltäkin ohi silmän.

Siinä olisi ollut vanhusten harras joulunhenki aika kaukana kun mojovan kokoinen pimpero olisi ryllähtänyt ykskaks näkökenttään.
Onneksi ehdin hätiin.

2006-01-01T07:12:00.000-08:00

Voi aska ja tuhdistus.
Tuska ja ahdistus.

Aivan hirveä olo. Olen ihan varma, että eiliset kahvikupposet, jotka yöllä hornaisin ahneesti sisuksiini,etten olisi väsyneenä kuukahtanut rattiin, olivat jotenkin mynnähtäneitä. Pakko niiden oli olla pilaantuneita, ei voi näin megalomaanisen karmea olo tulla ilman mitään syytä aivan yhtäkkiä. En voi liikkua mihinkään ilman, että lounas tekee pontevaa ylösnousemusta ja olo on muutenkin sen verran tuljuva, että ei tee mieli tehdä muuta kuin maata moljottaa paikoillaan tuolissa ja valittaa kurjaa maailmaa.

Joku logiikan luonnonlapsi lähestyi minua muuten sähköpostilla ja kysyi, mikä ihmeen mollotin se tuolla profiilin reunassa nykyään pokottaa.
No sehän on silmä, ystävä hyvä.
Vieläpä ihan ikioma näköelimeni.

Muutenkin olen tässä pitkästä aikaa saanut taas rakentavaa palautetta bloginkirjoittamisesta.
Joitakuita nähtävästi häiritsee toisten suhertelu niin paljon, että on ihan pakko käydä joka päivä lukemassa ja valittamassa, kuinka tyhjänpäiväistä hommaa sähköisen päiväkirjan pitäminen on. Minusta on suunnattoman viihdyttävää vastailla näille angstisille henkilöille ja kiihdyttää heitä ultimaaliseen raivoon, niin että sähköpostilaatikkoon turahtaa milloin minkäkin näköistä herjauskirjettä.
On ne ihmiset hassuja.

2005-12-28T06:46:00.000-08:00

Tein päätöksen ensi vuodelle.
Oikeastaan useammankin.

Päätin,että tulevana vuonna aion olla vähemmän itsekäs ja miettiä muita pikkuisen enemmän. Jotta päätös ei olisi mennyt berberilleen jo ennen kuin uudenkarhea vuosi pääsee edes lähtöviivoille, tein jotakin konkreettista ja otin itselleni kaksi kummilasta. Toinen Plan- kummilapseni on Keniasta ja toinen Perusta. Molemmat ovat viisivuotiaita pikku miehenversoja ja olivat niin suloisen näköisiä siinä ruudulla napottaessaan, että mieleni teki syödä ne. Ruutu onkin sitten vissiin ainoa, jota saan järsiä tästä lähin, sillä kahden kummilapsen tukeminen on melkoinen rouskaisu opiskelijan budjetista, mutta mieluummin ruokaa Keniaan kuin minun jo muutenkin hyvässä ravinnossa olevaan leipäläpeeni.

Päätin, että en välitä, mitä ihmiset ovat minusta mieltä. Tosin enpä minä kyllä ole välittänyt tähänkään asti, mutta let´s keep up the good work...tai jotain.

Aion ottaa enemmän aikaa itselleni ja tehdä asioita, joista todella tykkään. Aion maalata mulskauttaa suurta taidetta harva se päivä, sitkuttaa syntikoitani niin että
seinät tärisee ja hiihdellä pitkin Kiteen inhottavia mäkisiä latuja. Aion vihdoinkin osallistua siihen novellikilpailuun, tehdä kauan suunnittelamani reissun, lukea paljon hyviä kirjoja ja käydä hyvillä keikoilla ja konserteissa.

Kyllä jämpti on näin.

2005-12-23T01:55:00.000-08:00

Ei minulla mitään sanottavaa ole.
Oikein hyvää joulua kaikille.
Nauttikaa, syökää suklaata, lihokaa ja luvatkaa viikon päästä tipaton tammikuu ja rasvaton alkuvuosi.
Sopii ainakin yrittää.

Nyt allekirjoittanut poistuu nauttimaan juustokakkua. Terve.
Rattoisaa joulua.

2005-12-14T10:46:00.000-08:00

Au.

Olo on kyllä niin hehkeä kuin olla voi.
Polvessani on marsun kokoinen pallukka ja kyynärpään nahka sai tarpeekseen minusta ja päätti kuoraista itsensä parempiin maisemiin ja mennä sitkutteli iloisesti jo hyvää vauhtia menemään suoritettuani sählykentällä hieman sukelluksia ja syöksyjä.
Kenkä oli täynnä verta, kun monolla oli tullut riitaa kantapään kanssa ja siinä rytäkässähän sitten ihot irtoili, nahat lenteli ja verta purskui
.
Sain päähäni palloa jos jonkinlaista ja äijät viskelivät minua pitkin seiniä siihen malliin, että voisin hyvinkin heittää aattona keikkaa pukkina ihan ilman mitään kostyymiä, sen verran nokka paisui punaiseksi, joka paikka turposi ja näytän muutenkin melko epäfeminiiniseltä.
Eteneminen tapahtuu tälläiseen siroon John Waynemaiseen nosta-heitä-laahaa -tyyliin ja meinasin pyllähtää itkuun, kun pelistä tullessani näin mikä suohirviö peilistä katsoi. Nähtävästi nenäni kaikessa punaisuudessaan oli omannut liikaa yhteisiä tekijöitä punaisen pelipallon kanssa, ja joku oli katsonut parhaaksi varmuuden vuoksi vähän mailalla sohaista siihen. Jessus mikä klyyvari....

En varmaan ikinä opi ymmärtämään yhtä piirrettä miehissä. Miksi joka asiasta on tehtävä jokin kilpailu ja naamat veressä ja silmä poskella on taisteltava, ettei vahingossakaan jää viimeiseksi tai menetä kasvojaan?
Asiassa kuin asiassa.
Tuokin oli herran tähden vain sählyä....
Mailat lenteli, ukkoa kaatui ja kaikki oli niin totista, että...
En ymmärrä, en...

Olen aivan varma, että jos radion legendaarinen satusetä Markus-setä olisi elossa, hän olisi tämän päiväisen suoritukseni siivittämänä haudannut itsensä häpeästä jonnekin ja jäänyt sinne odottamaan kuolemaa.
Limnologian tentti oli nimittäin minulle aivan silkkaa somaliaa, vaikka olinkin valmistautunut siihen melko mojovasti. Keksin sinne sen luokan legendat, kun en asioiden oikeaa laitaa tiennyt, että en tiedä itkeekö vai nauraako sen tarkastaja itsensä uneen seuraavana yönä. Mene ja tiedä. Tiedä vaikka luomisvimmassani olen keksinytkin jonkin mullistavan teorian tai jotain...tai sitten en.

2005-12-06T10:05:00.000-08:00

Viikolopun ja itsenäisyyspäivänloman saldo:

1 kpl murtuneita varpaita
1 kpl jumalattomia päänsärkyjä
5 kpl selittämättömästi ilmestyneitä mustelmia epämääräisiin kohtiin
1 kpl postiluukusta tippuneita patalappuja
3 kpl lupauksia ettei tämä toistu ikinä

2005-12-02T04:44:00.000-08:00

Ei se nouse tuosta ylös, vaikka kuinka huudan,komennan ja kiroilen.
Maata pällöttää vaan.
Luo minuun painostavia, syyttäviä silmäyksiä ja pojottaa vaan letku pitkällä tuossa sohvanreunalla.

Ei sitten.
Ei voi siivota, jos imuri ei halua.

2005-11-18T12:41:00.000-08:00

Kävinpä istumassa parisen tuntia pimeässä huoneessa tässä illan kähmään.
Seinällä pyöri uutuusraina Potterin Hartsasta ja täytyy sanoa,että ei ollenkaan paskempi pökäle sekään ollut.
Erityisen vaikutuksen tekaisi Viktor Krumia mallannut veikkonen, joka aiheutti ainakin leffaseurassa ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja ties mitä muita ruumiintoimintoja.
Käykää ihmeessä ulkoiluttamassa silmiänne sen verran, että mulkaisette tuon elokuvan.
Vallan rimpsakka raina.

Posti toi muuten mlko hämmentävän paketin iltapäivällä.
Siististi ja huomaamattomasti pakattuun pahvilootaan oli tyrkätty sisään vain siniset miesten piukkaakin piukemmat tangat ja mukana ollut lappu iloisesti toivotti tervetulleeksi uuteen miesten alusvaatekerhoon.
No kiitos vaan, mutta en taida nyt kyllä haluta.
Soittaessani kyseiseen herrakerhoon ja tiedusteltuani pakkoliittymistäni puhelimeen vastannut hämmentynyt nainen vakuutti minun kyllä lähettäneen liittymislapun ja muistutti, että lasku on sitten kyllä maksettava. Jaha. No onneksi oli sentään ihan tavallinen pöksykerho, mihin väkisin mukaan muklautettiin, jos se olisi ollut esimerkiksi jo kertaalleen käytettyjen kalsareiden kierrätysklubi, olisin saattanut jotain äkäisesti sanoakin. Pitänee tässä miettiä, mitä ihmettä pöksyköillä oikein teen. Ehkä niistä saisi mukiinmenevän luutun tai sitten laitan ne naapurin jannun postireiästä sisään, tehköön niillä mitä ikinä haluakaan...