Joulupöydän antimia

Minulle on taas näemmä tulossa yhtä iloinen ja hilpeä joulu kuin suurimmalle osalle Suomen sioista.
Ehkä alan tulla vanhaksi, kun en enää odota joulussa sitä, että saa lahjoja, vaan sitä ,että kerrankin saa oikein luvan kanssa ahtaa itsensä täyteen mitä tahansa minkä saa vain nielaistua alas eikä kukaa kohottele kulmiaan ja muljauttele silmiään jatkuvalle pää jääkaapissa pönöttämiselle.

Mutta....
Olen aina inhonnut perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Kaikki jälkiruuat on tehty luumusta, joka maistuukin aivan siltä miltä näyttää eli jo kertaalleen syödyn näköiseltä huojahtelevalta pökäleeltä.
Lipeäkala muistuttaa lähinnä lämmitettyä räkää eivätkä laatikotkaan tuo kovin kulinaristisia nautintoja mieleen. Siitä oli jouluilo kaukana, kun lapsena lapettiin lautanen täyteen lanttulaatikkoa, joka kauniin sinapinvärinsä kanssa muistutti minusta enemmän sitä ravintokierron lopputulosta kuin alkupäätä.
Rosolli on varmasti Saatanan keksintö. Mitään niin oksettavan makuista en ole koskaan maistanut. Miten kukaan voi syödä punajuurta ja silliä samaan aikaan? Sehän on sama kuin söisi sinappia ja kermavaahtoa samalla lusikallisella. En ymmärrä.
Kylmäsavulohi on toinen, mitä olen suostunut maistamaan vain kerran ja katkerana toivoin, että sekin olisi jäänyt väliin.

Meillä on aina ollut, joko vahingossa tai tarkoituksella, niin suolaista kinkkua, että sitä syödessä tuli melkein jo hiki. Luovuinkin töpselikärsien järsimisestä jo jokunen vuosi sitten ja mussutin muutaman vuoden kalkkunaa.

Tänä vuonna ongelma ja ahdinko on vielä suurempi. Sain tuossa syksyn pintaan sellaisen eineshenkisen herätyksen ja ryhdyin ekokarppaajaksi, mikä minun tapauksessani tarkoitti viljasta, maitotuotteista, kaikesta käsitellystä ruuasta,sokerista ja lisäaineista luopumista. Ylipäätään jäljelle jäivät vain vähähiilihydraattiset eväkset. Okeastaan menuni viittaa enemmän paleoruokavalioon, jos ruvetaan pilkkua nus...viilaamaan.
Sukukin on jo alun järkyttyneen hiljaisuuden ja sitä seuranneen pöyristyneen taivastelun jälkeen hyväksynyt homman. Ihmettelin eräänä päivänä esimerkiksi postista tullutta pakettilappua. Ihmeissäni menin sitten postiin purtiloa hakemaan ja hiemanpa veri hilpeäksi löytäessäni paketin kätköistä jäniksen! Luulivat minun nälkään nääntyvän....

Että näin. En oikein tiedä, mitä aion joulupöydässä tehdä. Perinteisenä tapana suvulla on ollut
kyllä hornaista ruoka niin nopeasti, ettei kukaan edes ehdi maistaa mitä on ruokana, joten jos nätvehtisin ruokaa edestakaisin lautasella, ei kukaan varmaankaan huomaisi mitään. Ei ole oikein juhlan tuntua nokkia pelkkää salaattia ja hinkuttaa kinkkua naama irvessä.
Toisallta aika töykeää olisi tuoda omat ruuat mukana.
En tiedä. Ehkä nieleskelen ilmaa ja mietin mukavia.