Jos joku olisi kertonut minulle kolme kuukautta sitten, missä tilanteessa tulen nyt olemaan, olisin nauranut makeasti ja tilannut jutun murjaisijalle taksin jonnekin lataamoon vähän lepäilemään ja juttelemaan mukavia jollekulle.

Nyt ei paljon naurata. Huumori on itseasiassa aika kaukana tästä.

Sen jälkeen, kun töllini liekitettiin, on tapahtunut paljon.
Muutin takaisin heti, kun sisällä pystyi edes jotenkuten hengittämään ja vietin monia rattoisia öitä keittiön lattialla makuupussissa ja heräsin raksamiesten potkintaan aamukuudelta, kun he herättelivät minua pois töiden alta.
Tarkoitus oli poistaa palanut paska seinistä pois, poistaa levyt ja juntata päälle uudet ja uutta maalia, jossa on jotain löyhkiä karkottavia ominaisuuksia.

Vitut mitään oli.

Tapauksesta on kaksi kuukautta, ylikin, ja edelleen kämppäni haisee kuin Amerikan ulkopolitiikka. Eivät ne mitään levyjä vaihtaneet, maalia käyttäneet ja alan ylipäänsä epäillä tapahtuiko kämpässäni todella yhtään mitään. Ionisointi ei auttanut tarpeeksi, ja vaikka olen vain vuokralainen, joka puolelta tuntuu putkahtelevan syyttäviä sormia sihtailemaan minuun päin ikäänkuin kaikki olisi minuun aikaan saannostani. Ei ole kovin kivaa.
Tässä alkaa pikkuhiljaa hivenen noin sanoakseni vituttaa.
Olen liian laiska muuttamaan nyt, koska muutto uuteen kaupunkiin on kuitenkin muutaman kuukauden päästä edessä niin ei maksa kovin vaivaa.
En tiedä...ei hyvä.