Pitkästä aikaa

Yhyy.
Olen vetistellyt silmät päästäni.
Se, joka väittää jonkun rupisen Tuulen viemään olevan kaikkien aikojen rakkauselokuva, saa kyllä karatea justiinsa.
Mitkään tuulosten hakemat eivät vedä vertoja iki-ihanalle romantiikan yliannostukselle, tuolle spanielin ja luppakorvan nyyhkyrakkaudelle.
...Kaunotar ja Kulkuri.
Korvat tuulessa hulmuten he juoksevat toistensa luokse, ja Kulkuri, tuo hurmaava häntäheikki, olisi minun ehdoton idolini ja huokailujeni kohde, jos sattuisin olemaan teini-ikäinen labradorinnoutaja.
Meinasin tursata silmämunani irti tuon klassikon pauloissa voihkiessani...on se vaan niin ihana. Nyyh.

Parku meinaa tässä kyllä päästä muutenkin.
Talviloma,joka minun piti viettää visusti nenuli kiinni kirjassa, tulikin vähän lepäiltyä ja rentouduttua. Raportteja, esseitä, esitelmiä ja muita Saatanan ihmisen kiusaksi kehittelemiä asioita on rästissä niin valtava kasa, että meinaa tulla suru puseroon ihan ilman leffojakin. Voi murhe ja ahdistus.
Minun pitäisi esimerkiksi laatia essee esseen kirjoittamisesta. Ongelma on vain siinä,etten osaa kirjoittaa mitään asiallista. Vääntäessäni ainetta Irakin sodasta ja maan tilanteesta, tunsin koko ajan pakottavaa tarvetta murjaista jonkun vitsin johonkin väliin, mutta eihän sellainen käy.
Sitten ikään kuin vahingossa käteni vain kirjoitti jonkun pikku vitsosen sinne väliin, ja arvostelijani oli saada berserkkikohtauksen. Voi sitä punakynän määrää paperin laidassa...

Tuolla kirjahyllyssä ne vaanivat minua, kaikki ne kirjat ja paperit. Kansio nyyhkii, kun en halua koskea siihen ja kemiankirja haistattelee joka kerta, kun kuljen siitä ohi. Se on selkeästi mies.

Voi itku. Pitänee se kai mennä tästä opiskelemaan
...mutta sitä ennen haen palan pullaa.