Jos satutte minua muuten Kiteen kylän pinnassa näkemään, älkää juosko pää viidentenä raajana hakemaan apua, en ole saanut kirveestä päähäni, vaikka silmänne itsepintaisesti muuta väittäisivätkin, vaan kampaajani tupsautti sitten astetta punaisemman värin kuontalooni. Olin illalla totaalisen tuskissani tämän Mufasa-lookin kanssa, näytän todellakin Leijonakuninkaalta, jonka edellisyö on venähtänyt vähän pitkäksi. Naama ja karvasto ovat nyt sitten samaa väriperhettä.
Voi vitsi kun kiva....

Huomenna olisikin sitten muuton viimeinen, eli itseni paikanpäälle tunkemisen, vaihe. Opinnot muljahtavat käyntiin maanantaina ja sitten alkaa armoton paperisota ja hysteerinen käytännön asioiden järjestely. Karmeaa.

Aloitin muuten rinnakkaisblogin. Se on todella eri tyyliä kuin tämä, vähän henkilökohtaisempi, joten tuskinpa tunnistatte jos satutte törmäämään.

Sellaista. Nyt juoksen pää punaisena pakkaamaan taas lisää. En käsitä miksi minun on pitänyt ostaa viisitoista pientä unensieppaajaa kattoon roikkumaan. Siis VIISITOISTA?! Minnekähän ihmeeseen aion ne panna? Kaikkea sitä tulla tussahtaakin sisustusinnossa päähän...

No niin, voihan kannu. Siellä ne Jalometallit Oulussa raikaa, mutta täällä minä vaan tojotan kotona.

Perinteinen viikonlopun tylsistyminen ja totaaliryytyminen otti sitten tällä kertaa vähän tiukemman puolinelsonin Jennistä ja aloin hajota tänne jo puolen päivän aikaan lauantaina entisen sunnuntai-illan sijaan. Pääni valitsi päivän biisiksi jostain kumman vipsauksesta Pet Shop Boysin karmean kasarikökkäreen It´s a sin, eikä joiku hiljene päästäni vaikka minkä tekisi. Toinen luikaus, jolla pääni päätti minut välillä yllättää, on CatCatin Bye Bye baby, joka pärähtää käyntiin päässäni kun nuppi itsekin alkaa jo Lemmikkikauppapoikien Se on syntiin kyllästyä. Voi jumalauta. Tämä on sitä aitoa ja todellista no life-meininkiä.

Nyt kun työtkin yllättäen Luojan kiitos loppua lyssähtivät, pesin koko perjantain itsestäni sitä jo pinttynyttä konerasvan, öljyn,bensan ja sovinismin hajua. Nyt voin meikatakin ensimmäisen kerran reiluun kuukauteen ja lakkaakin voi lykätä kynsiin ilman pelkoa, että se kaiken niiden liuottimien kanssa sekoittuessaan palaisi kiinni sormiin tai likaisi karistessaan arvon herrojen hienot koneet, niin kuin minulle sanottiin...

Milläköhän tappaisi aikaa? Maalata mulskautin äsken pikku taulusen, joka hetken päästä uudelleen tarkasteltuna saikin sitten tyytyä olemaan taivaallisen taiteen sijasta savuna taivaalle haihtuva uuninsytyke. Kaikkea sitä tuleekin väännettyä...

Voi nyyhky.
Minun pitäisi olla huomenna Jalometallifestareilla töissä,mutta en ole vieläkään onnistunut löytämään majapaikkaa siksi ajaksi. Taitaapa jäädä sekin jopi tekemättä.

Sairaslomakin sitten mennä myllähti ja toiseksi viimeinen työpäiväni sujui rattoisasti tekemällä kahdeksan ja puoli tuntia ei mitään. Aamulla tuli palohälytys, joten esimieheni juoksivat letkut tanassa tulta päin ja minä jäin nakottamaan yksikseni asemalle. Ajattelin tehdä pienen käytännön pilan lähdön kunniaksi ja ottaa kaikkien saappaat pois haalareista,minne ne elokuvien tapaan on tungettu,jotta äijät voivat sännätä suoraan housuihin ja vettä roiskuen tulipalopaikalle. Olisi siinä ollut äijillä ihmettelemistä kun kaikkien kengät olisi ollut kauniisti rivissä palomiehen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja joka haalari nätisti viikattuna ja prässättynä hyllyllä....kauluksessa haisisi vieno Mennen ja taskuissa olisi nenäliinoja ja joku kiva pikku ylläripylläri... yritä siinä nyt sitten pelastaa henkiä...

Minulla on jokin kummallinen on/off-paniikki päällä jatkuvasti. Välillä olen niin innoissani kaikesta tulevasta ja mielenkiintoisesta syksystä, etten meinaa hameessani pysyä, mutta välillä iskee niin hirveä horror, ettei mistään meinaa tulla mitään. Mikä minua vaivaa? Enää viikko...

"Hei,hän syntynyt on bensaa silmissään..."

Onnistuin taas tänään järjestämään itseni valkotakkien tykö.

Yritin ravita janoista ruohonleikkuria pikku ryypyllä ja tinttasin Futuraa tankkiin, mutta koska jokaikinen koneenkäyttökertani päättyy savuntussahdukseen, kovaääniseen paukahteluun tai merkillisesti liekkejä muistuttaviin valoilmiöihin, tankki hermostui rämpläämiseeni tälläkin kertaa ja ruiskautti varsisen golden showerin silmiini. Bensaa oli joka paikassa ja lääketieteen valopäänä sain vielä paniikki-idean ruveta hankaamaan silmiäni niin, että menovettä oli kohta jo suussakin,nenässä ja ties missä.

Mollottimeni vaan eivät moisesta pikku kosteutuksesta järin ilahtuneet eivätkä aaltoja tehneet, vaan olin aivan varma,että näköelinten päivät olivat nyt luettu.
Tuska kaivertaa sielun peilejäni vieläkin,mutta onneksi nyt sentään näen jotakin,eivätkä kaikki näytä vain joltain skitsofreenisiltä,uhkaaavilta tummilta hahmoilta.
Kyllä nolotti mennä tuppo silmässä tohtoria treffaamaan, kun vasta viime kuussa pönötin toinen tollo silmässä samalla asialla. On mahtanut lääkäri miettiä,että mikä helvetti se tuota muijaa vaivaa, viimeksi vonkui täällä kaktus silmässä ja nyt se on jo lurauttanut bensaakin silmäänsä...mikä nero.

Kitee ja koulu lähestyvät ja työt loppua nyykähtävät onneksi parin päivän päästä. Luojan kiitos. En olisi jaksanut sitä äijäilyä enää päivääkään...

Tässähän alkaa ihan hirvittää.
Enää reilu kaksi viikkoa, kun lopullisesti asua nyllötän Kiteellä uudessa töllissäni. Asia on tuntunut jotenkin kaukaiselta, mutta nyt kun mörskä on minua vaille täydellisesti kalustettu ja odottaa vain paniikissa kieriskelevää emäntäänsä paikalle, asia on alkanut pikkuhiljaa iskostua tajuntaan.
Minä muutan.
Apua.
Uusi paikkakunta ja ei ketään tuttuja.
Apua!

No, taisin hieman valehdella äsken. Onhan minulla tuttuja. Jos muuten meinaan jäädä yksinäisyyden rämeeseen rämpimään, voin aina tarttua samaani tarjoukseen liittyä Kiteen marttoihin. Hurmaava vuokraemäntäni yritti puhua minua ympäri tässäkin asiassa ja erityisesti äitienpäivälounaille kannattaa kuulemma tulla, koska siellä on todistettavasti nähty eräitä kiteeläisiä muusikoita. Lupasin harkita asiaa...
Ja eipähän taida yksinäisyys rassata muutenkaan, sillä vuokraemäntä oli vakuuttunut, että minulle on saatava nimenomaan kiteeläinen mies ja pelkään pahoin, että martat pistävät kaikesta keskustelun vitsinomaisuudesta huolimatta ison pyörän pyörimään ja kohta löydän itseni jostain peräkammarin poikien esittelytilaisuudesta. Huhhuijaa..

Jäi sitten ne avajaisetkin muuten katsomatta.
Odotin innoissani kuin sika Apocalypticaa sun muita, mutta nukkumatti heitti pienen yötoiveen, että tuota muijaa ei kestä enää hereillä nähdä ja nakkasi soraa silmiin sen verran, että Jenni löysi itsensä onnellisesti tutimasta kahden aikaan yöllä. Että se niistä soittajaisista sitten.

Taidanpa tästä lähteä nukkua nylkyttämään. Väsyttää.

Töitä ja öitä

Tämä on kammottavaa.
Päässäni on koko aamun soinut Turmion Kätilöiden Verta ja lihaa, eikä rallatus lähde päästäni sirkkelilläkään. Kappaleessahan ei sinänsä mitään vikaa ole, mutta jostakin käsittämättömästä syystä silmieni eteen puklahtaa vähän päästä muistikuva Lapsenpäästäjien viikonlopun keikalta, jolla vokalisti päätti esittää kyseisen humpan pelkissä sukkahousuissa,vieläpä sangen epäehjissä sellaisissa. Turha tietysti toivoa, että hemmolla olisi ollut edes alushousut jalassa. Ei ollut kiva olla eturivissä. Joskus männävuonna kyseinen sankari sukkahousuissa sattui olemaan keikalla Jyväskylässä ja tottahan minä tojotin eturivissä,pitkätukkafiksaatiooni kun ei vieläkään ole löytynyt toimivaa lääkettä. Tällöin sukkapöksypojalla tosin oli kiltti päällä, ja ikuisuuskysymykseen mitä miehillä on kiltin alla, sain sanoisinko nyt kohteliaasti, varsin keskikokoisen vastauksen, kun hippi päätti nostaa jalkansa monitorin päälle ja maisemat avautuivat. Huhhuh. Joskus kadun ainaista marmatustani siitä, että bändien lavashowt voisivat olla vähän enemmän visuaalisia. Mutta näin. Millä kummalla saan ällömielikuvan pollastani ulos?

Harmittaa kun en lauantaina näe MM- karkeloiden avajaisia puhumattakaan, että näkisin koko kisoja ylipäänsä ollenkaan. Olisin niin tahtonut nähdä pituushyppykisan.
Ai miten niin mistä moinen yltiöäkkinäinen innostus? Ai mikä Tommi Evilän jumalainen pitkä tukka? Siis minähän katson URHEILUA, en urheilijoita...kaikkea te niissä pikku päissänne kuvittelettekin.

Ylihuomenna pulpahtaa ensimmäinen muuttokuorma matkaan kohti Kitee cityä ja loput, eli minä itse, saavun sulostuttamaan tuota pikku hökkelimuodostelmaa kuun vaihteessa. Hippelihei.

Mutta nyt ulkoilutan itseäni hetkosen ja taidanpa katsahtaa Crazy Horse elokuvankni. Viides kerta tänä kesänä.