En vieläkään usko tätä.
JOs jossain olisi typerien ilmeiden maailmanmestaruusmittelöt, olen varma,että olisin tänään iltapäivällä esittämäni megasuorituksen siivellä pönöttänyt palkintopöllillä ylivoimaisena valtavien aplodien saattelemana.

Ovikello soi iltapäivällä. Menin ihmeissäni avaamaan ja leukani loksahti siihen malliin ,että postijamppa varmaan luuli keskeyttäneensä jonkun naamajoogasession, tuntui nimittäin sen verran notkealta tuo leukasarana sen hämmästyksen jälkeen.
Jamppa paukautti neljänkymmenen kilon paketin ovelle ja lähti kiitämään.
Seisoin ihmeissäni jättikokoisten pahvilaatikoiden keskellä ja en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Hieman hölmistyneenä aloin sitten avata niitä ja olin pyörtyä, kun tajusin mitä puketin uumenista pullahti ilmoille.

UUSI SYNTIKKA! MINULLA ON UUSI SYNTIKKA! AAAAAAHHHHH.......

Pahvien seasta paljastui vielä uusi soittojakkara ja hieno tamminen teline. Jessus!Olen soittaa läpsyttänyt koko illan aivan innoissani. Korhalsin tohkeissani kirjastoonkin hakemaan lisää nuotteja, jotta ei lopu lätkytys kesken.

Sattui muuten omituinen tapaus kirjastoon lähtiessäni.
Olin lähdössä ulos ja yritin tuupata ovea kiinni, mutta uksi ei millään tahtonut sulkeutua. Pukatessani porttia se joko kimmahti takaisin tai ei mennyt sinne päinkään, vaikka puskin aukontuketta kuinka suurella voimalla tahansa.
Ulosähtö ei tuntunut onnistuvan millään ja mietinkin siinä levypalan kanssa mitellessäni, olinkohan unohtanut jotakin kotiin. Monta kertaa kävi mielessä, että pitäisikö tarkistaa, onko kaikki mukana.
Kun viimein karmienväli suostui uskomaan, että ei siinä tosiaan narinat auta, vaan se on nyt umpeuduttava ihan tosissaan, pähkäilin vielä ,että tarkistanko taskut ja menen vasta sitten, mutta hirveä kiire kun oli, niin annoin asian olla. Tavarat oli kassissa ja oven avain taskussa.

Paitsi että eipäs ollutkaan. Talonmies sai kympin ja minä raivarin, kun huomasin takaisin tullessani, että olin kyllä laittanut avaimen takin taskuun, tosin en vaan siihen, joka oli sillä hetkellä ylläni. Jos olisin uskonut kummaa tunnettani silloin lähtiessäni, olisin iloisena vain mennä tuljahtanut sisälle sen kummemmitta seremonioitta. Mutta ei... V*****i niin, että ei meinannut veri kiertää. Kännykkäkin kun oli lataamossa oven toisella puolella niin ei auttanut kuin rillutella ylisosiaalisen naapurinmummon ovikelloa ja soittaa ammattisetä apuun. Äijällä taisi muuten olla jo päivä pulkassa ja puute vapaa-ajasta ( tai ties mistä...) sen verran äkäisellä tuulella tuntui tyyppi olevan.

...ja minä kun kuvittelin, että tästä tulee ihan tavallinen maanantai...