Wannabe writer

Tämä päivähän alkaa todella lupaavasti...
Edellinen merkintäni on näköjään kadonnut jonnekin huonojen tekstien hautausmaalle ilman, että itse olisin mitään asian eteen tehnyt. No, ei liene kovin kaamea menetys se.

Eilisen maastopäivän ja monen tunnin metsässä lämpsimisen jälkeen olen yhtä vetreä kuin kuollut kana. Tuolilta nouseminenkin aiheuttaa sen luokan tuskan parahdukset, että taidan mökkiytyä täksi illaksi kuvaradion ja parin fantsun kirjaniteen äärelle.

Hupiprojektini on nyt puolessa välissä. Aloin tässä pari kuukautta sitten virkistää tylsää iltaani alkamalla rykäistä romaania. Olen nyt jo saanut tuota taivaallista hengentuotosta puristettua monta monituista sivua ja kyseinen tekstin turahdus on mitä viihdyttävin. Naurattaa suunnattomasti joka kerta lukiessa. Ei siksi, että siinä olisi jokin komiikan maailman mullistava uusi ajatus ja selkeä uusi Finlandia- tarjokas, vaan lähinnä siksi, että se on aivan uskomattoman huono. En itsekään ymmärrä, mitä oikein olen lauseillani halunnut sanoa. Tämä on niitä hieroglyfejä, joita täytyy lukea noin kuusi kertaa ennen kuin huomaa edes lukevansa suomea kaiken sen kirjainkakofonian keskeltä. Ehkä minun sittenkin täytynee raskain sydämin heittää haaveet pääsystä Jari Tervoksi Jari Tervon paikalle ja tyytyä Tuija Lehtiseen..