Rakkaat naapurit

No ei sitten.

Väännettyäni punttia koko illan salilla, ajattelin kotiin tultuani väsyneenä kuukahtaa suoraan punkkaan ja nakata unta naljuun, mutta yritettyäni puolen tuntia pää punaisena nukahtaa, oli pakko uskoa, että kun ei tule mitään, niin mitään ei silloin tule.

Viereiseen asuntoon vastikään muuttanut juippi näköjään päätti polkaista käyntiin jonkin sortin illanistujaiset ja ääni on ollut sen mukainen.Mitä enemmän iltaa ( ja todennäköisesti myös olutta) on kulunut sitä selkeämmin olen päässyt selville naapurini sielunmaisemasta ja saanut todistaa melkoisia paljastuksia ja avautumisen hetkiä. Jösses sentään. Pitäisiköhän kirjoittaa kaikki aivan vahingossa korva seinässä kiinni kuultu juoruntynkä jonnekin ylös, eihän sitä tiedä mikä lie tulevaisuuden julkkis se tuostakin miehentaimesta vielä versoo. Kaikki musiikista puheenaiheisiin on kuulunut ihan selvästi minun puolelleni.

Naisista on puhuttu. Paljon. Monessa kohtaa minun teki mieli juosta rappukäytävään soittamaan ovikelloa ja sanomaan poikaraukoille, että eihän se nyt hyvät ystävät noin se asia ole, mutta en sitten viitsinyt.
Autoistakin on puhuttu. Ne kohdat jätin suosiolla väliin ja isonsin stereoita. Ei sitä nyt kaikkea sovi siveän nuoren naisen kuunnella.

Herranjestas. Nyt siellä hiljeni. Joko siellä tapahtui joukkosammuminen tai sitten nuo amiksien torttutukat ehtivät minun mitään huomaamattani vilahtaa tortut tuulta halkoen baariin. Tai no ei, perunpa puheeni. Taas se lätinä alkoi. Jos ei kohta hiljene, niin kohta kyllä hiljenee. Löytyy kaulimelle käyttöä vihdoinkin....Möykkä loppuu kun töykkää puolen kilon puupulikalla otsaan. Siihen sammumiseen ei mitään alkoholeja tarvita...