No voi ilo.

Olin eilen suunnitellut iltani iloksi, että sotken tänään pyörälläni naapuriryteikköön, Tohmajärvelle, vähän maisemia katselemaan ja pois ihmisten ilmoilta, mutta loistava reissustrategiani nyykähti siihen, että joku taisi jossain olla hieman vahingoniloisella päällä ja mulskautti sellaisen sateen, että voi herran kiekura sentään. Ei mennä Tohmajärvelle, ei.
Tässäpä se on päivä sitten rattoisasti mennä rynkyttänyt iltaa kohti ilman, että olen saanut yhtään mitään aikaiseksi. Lukittauduin kämppääni ja ainoa aktiviteetti, jota olen jaksanut sängyn pohjalta nousta tekemään oli pikainen kauppasessio. Energisyyden kliimaksi tosin tulla purskahti tuossa päivän taitteessa, kun sain vihdoin viimein Dimmu Borgirin mekkalan siivittämän aggressoitua itseni raivokkaaseen siivoukseen, mutta sekin meni nopeasti ohi kuin Räikkönen Mclarenilla.
On se vaan mukava, kun ihmisellä on elämä.