Joka päivä oppii jotain uutta.
Tänään opin sen, että ei kannata ostaa kaksimetristä kukkaa, jos koti on kilometrin päässä ja pitää kävellä.
On helpompiakin tapoja nolata itsensä.

Näin Tokmannilla aivan kertakaikkisen koprakan näköisen hörsylän, sellaisen aivan hurmaavan itseni pituisen tekoliaanikukan. Halvalla lähti ja mukaan kuului vielä ruukkukin. Sen enempiä taaskaan ajattelematta koppasin horsman muiden ostosten sekaan ja vaapuin ostoksineni ulos kaupasta. Niinpä niin. Kunnes sitten päähäni viimein muistui sangen oleellinen asia nähdessäni tutun näköisen ruman polkupyörän kaupan oven suulla kiltisti napottamassa.
Eihän minulla mitään autoa mukana ollut.

Seisoinpa siinä sitten hetken ja vielä toisenkin ja mietin millä ihmeellä saan ruokaa täynnä olevan selkärepun, kaksi pussia kukkamultaa, jättimäisen kukkaruukun ja kassillisen muita tavaroita vietyä pyörällä murjuuni. Puhumattakaan sitten siitä karmeasta koivusta, joka seistä kuikotti siinä vieressä. Voi kiva.

Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa reppu selkään, kassit pyöränsarviin,multa tarakalle ja se h*****nmoinen honka kainaloon ja lähteä sitkuttamaan kotiin. Olin juuri saanut käännettyä kahden pyörän karavaanini työllä ja tuskalla ympäri, kun huomasin sen pannahisen potan siellä maassa. Kukkaruukku oli unohtunut. Aikani mietittyäni en keksinyt mitään muuta tapaa kuljettaa se onneton astia kotiin asti kuin iskeä se tyynesti päähäni kuin kypärän ikään ja lähteä ajella nytkyttämään pitkin tietä.Ei muuta kuin kuppi kuuppaan ja menoksi. On siinä mahtanut olla näky. Muija painaa potta pollassa pyörällä hirveää vauhtia,ettei kukaan vain ehtisi nähdä,tukki kainalossa ja tolkuton määrä tavaraa tungettuina ties minne.

Luikertelin pitkin sivukatuja, niin ettei kovinkaan moni, toivottavasti,nähnyt minua. Kyllä hävetti sotkea se sammio päässä keskellä kauheinta kiireaikaa, mutta luulenpa, ettei muodikasta habitustani kerennyt kovinkaan moni todistamaan. Sitä paitsi se inhottava pytty tipahti tuulen mukana ojaan,mutta jätin sen sinne, kun en viitsinyt liikennevaloissa jonottaa jööti päässä. Pitänee huomenna käydä vilkaisemassa josko kupponen vielä siellä ojassa nakottaisi. Oli sen verran kallis kuppi, että haluaisin sen kyllä mieluusti takaisin.

No, se siitä ja asiasta afrikkaan. Riemulla ei ole rajaa. Ruoska on kuulemma tulossa keikalle Kiteelle ensi kuun lopuilla. Ei tarvitse kovinkaan kauan miettiä, missä tämä mimmi on sinä iltana.... Ou jeah.