Aaargh.

En sitten päässyt sinne pesiksen loppuotteluunkaan. Voihan nokka. Tyydyin tillottamaan KiPan pallokarkeloita telkasta, mutta tunnelma ruudun vieressä oli jokseenkin aneeminen. Paikanpäältä katsottuna tuo pyörylänläiskinnän kuninkuuslaji on mitä viihdyttävin, mutta töllöstä katsottuna miehet pallojen ja patukoiden kanssa näyttivät ainoastaan typeriltä.

Voi luoja, että osaakin väsyttää. Yritin pyllähtää pikku päivänokosille äsken, mutta kämppääni itse itsensä asumaan kutsunut kärpäspariskunta, jonka olen muuten ristinyt Yrjöksi ja Pirjoksi, saivat aikaan sen, että lepohetki jäi päiväuneksi vain. Ehdin kiskoa unta kuuppaan ruhtinaallisen vartin, kun nuo siivekkäät pikku belsebubit kävivät vähän turhan tuttavallisiksi ja heräsin siihen, kun ne v***n verkkosilmät olivat nähtävästi päättäneet käynnistää jonkinlaisen intiimin kanssakäymishetken minun naamallani ja pistivät menemään sellaisella pörinällä, että en ihmettele, jos naapuritkin kuulivat noiden pikku irstailijoiden iltapäiväpuuhat. Jestas sentään. Kaikkea sitä ihminen saa omassa kodissaan kestää...
Iloleikit saivat lyhyen lopun, kun tinttasin miehekkäämmän puoliskon kärsäkkäistä sanomalehdellä paremmille lentomaille. Niin päättyi Yrjön maallinen taival. Kerrankin oli Koti- Karjalasta jotain hyötyä....


Pitäisi kai tästä lähteä lenkillekin, mutta metsään meno ei oikein innosta, kun puolen tunnin reippailunkin jälkeen seutukunnan tihein eläinesiintymä on, ei suinkaan Kiteen eläinpuistossa, vaan minun päässäni. Sieltä on moni pieni kuusijalkainen kaveri löytänyt uuden kodin, ja ikävä kyllä uuden kämppäkaverin olemassalo valkenee minulle usein vasta inhottavan myöhään. Eiliselläkin uloskaivetulla ötökkäsaldolla olisi joku puluperhe elänyt varmaan viikon. Yökh. Pyöräilemäänkään ei huvita lähteä, kun eilen eksyin jonnekin Potoskavaaralle vanhalla vispilälläni ja en meinannut jaksaa polkea takaisin kotiin, kun ajelin mitä teitä sattuu...Yritin paikallistaa vuokraisäntieni kotosijan Heinäjärveltä, mutta päädyin ties minne...ei hyvä. Mankeli saa toistaiseksi jäädä naftaliiniin.

Äh.
Uusien kotisivujen tekeminen oli, ainakin minunlaiselleni kärsivällisyyden ylimogulille, liian pitkäpiimäinen prosessi, joten en taida jaksaa tehdä enää uusia, kun edelliset tässä kohta kopsahtavat kiinni. Antaa olla.