Voi nyyhky.
Minun pitäisi olla huomenna Jalometallifestareilla töissä,mutta en ole vieläkään onnistunut löytämään majapaikkaa siksi ajaksi. Taitaapa jäädä sekin jopi tekemättä.

Sairaslomakin sitten mennä myllähti ja toiseksi viimeinen työpäiväni sujui rattoisasti tekemällä kahdeksan ja puoli tuntia ei mitään. Aamulla tuli palohälytys, joten esimieheni juoksivat letkut tanassa tulta päin ja minä jäin nakottamaan yksikseni asemalle. Ajattelin tehdä pienen käytännön pilan lähdön kunniaksi ja ottaa kaikkien saappaat pois haalareista,minne ne elokuvien tapaan on tungettu,jotta äijät voivat sännätä suoraan housuihin ja vettä roiskuen tulipalopaikalle. Olisi siinä ollut äijillä ihmettelemistä kun kaikkien kengät olisi ollut kauniisti rivissä palomiehen nimen mukaan aakkosjärjestyksessä ja joka haalari nätisti viikattuna ja prässättynä hyllyllä....kauluksessa haisisi vieno Mennen ja taskuissa olisi nenäliinoja ja joku kiva pikku ylläripylläri... yritä siinä nyt sitten pelastaa henkiä...

Minulla on jokin kummallinen on/off-paniikki päällä jatkuvasti. Välillä olen niin innoissani kaikesta tulevasta ja mielenkiintoisesta syksystä, etten meinaa hameessani pysyä, mutta välillä iskee niin hirveä horror, ettei mistään meinaa tulla mitään. Mikä minua vaivaa? Enää viikko...