Jos satutte minua muuten Kiteen kylän pinnassa näkemään, älkää juosko pää viidentenä raajana hakemaan apua, en ole saanut kirveestä päähäni, vaikka silmänne itsepintaisesti muuta väittäisivätkin, vaan kampaajani tupsautti sitten astetta punaisemman värin kuontalooni. Olin illalla totaalisen tuskissani tämän Mufasa-lookin kanssa, näytän todellakin Leijonakuninkaalta, jonka edellisyö on venähtänyt vähän pitkäksi. Naama ja karvasto ovat nyt sitten samaa väriperhettä.
Voi vitsi kun kiva....

Huomenna olisikin sitten muuton viimeinen, eli itseni paikanpäälle tunkemisen, vaihe. Opinnot muljahtavat käyntiin maanantaina ja sitten alkaa armoton paperisota ja hysteerinen käytännön asioiden järjestely. Karmeaa.

Aloitin muuten rinnakkaisblogin. Se on todella eri tyyliä kuin tämä, vähän henkilökohtaisempi, joten tuskinpa tunnistatte jos satutte törmäämään.

Sellaista. Nyt juoksen pää punaisena pakkaamaan taas lisää. En käsitä miksi minun on pitänyt ostaa viisitoista pientä unensieppaajaa kattoon roikkumaan. Siis VIISITOISTA?! Minnekähän ihmeeseen aion ne panna? Kaikkea sitä tulla tussahtaakin sisustusinnossa päähän...