"Hei,hän syntynyt on bensaa silmissään..."

Onnistuin taas tänään järjestämään itseni valkotakkien tykö.

Yritin ravita janoista ruohonleikkuria pikku ryypyllä ja tinttasin Futuraa tankkiin, mutta koska jokaikinen koneenkäyttökertani päättyy savuntussahdukseen, kovaääniseen paukahteluun tai merkillisesti liekkejä muistuttaviin valoilmiöihin, tankki hermostui rämpläämiseeni tälläkin kertaa ja ruiskautti varsisen golden showerin silmiini. Bensaa oli joka paikassa ja lääketieteen valopäänä sain vielä paniikki-idean ruveta hankaamaan silmiäni niin, että menovettä oli kohta jo suussakin,nenässä ja ties missä.

Mollottimeni vaan eivät moisesta pikku kosteutuksesta järin ilahtuneet eivätkä aaltoja tehneet, vaan olin aivan varma,että näköelinten päivät olivat nyt luettu.
Tuska kaivertaa sielun peilejäni vieläkin,mutta onneksi nyt sentään näen jotakin,eivätkä kaikki näytä vain joltain skitsofreenisiltä,uhkaaavilta tummilta hahmoilta.
Kyllä nolotti mennä tuppo silmässä tohtoria treffaamaan, kun vasta viime kuussa pönötin toinen tollo silmässä samalla asialla. On mahtanut lääkäri miettiä,että mikä helvetti se tuota muijaa vaivaa, viimeksi vonkui täällä kaktus silmässä ja nyt se on jo lurauttanut bensaakin silmäänsä...mikä nero.

Kitee ja koulu lähestyvät ja työt loppua nyykähtävät onneksi parin päivän päästä. Luojan kiitos. En olisi jaksanut sitä äijäilyä enää päivääkään...