Työn iloa

Ellei peili todistaisi päinvastaista, voisin hyvin kuvitella tästä helvetillisestä tuskasta päätellen, että selkäni on sanoutunut irti muusta ruumiistani ja lähtenyt lätkimään ovet paukkuen. Hartiani ovat niin jumissa, että olen niskoista notkea kuin sementtielementti ja alaselkäni on nähtävästi ollut edellisessä elämässään sähkötuolista vastannut pyöveli, nämä sähköshokkia muistuttavat selkätuskan aallot kun ovat vähän sitä luokkaa.

Olen nimittäin ajella jyllistänyt ruohoa viimeiset seitsemän tuntia töissä. Voin sanoa,että vessanpöntönrenkaan kokoinen leikkurinistuin ei ehkä ole ergonomisesti se kaikkein parhain. Selkä ja istuinlihakset haistattelivat minulle jo parin tunnin pöristelyn jälkeen, mutta pakkohan se oli siinä satulassa pönöttää...ja tässä tulos: Tuntuu kuin sitä väliselkää ei olisi ollenkaan.
Uusi kesätyöni on, noh, vähän hassu. Koska ruohotrimmeri päätti aloittaa työpäivänsä eilen ensimmäisenä työpäivänäni seitsemän sijaan siinä iltapäivän hujakoilla, meni pari ensimmäistä tuntia minulla mm.seisoskellen. Ja palkka senkun juoksi. Kaivelin tikulla maata ajan kuluksi ja mietin, minkälaisen uuden lampun ostaisin.Vai ostaisinkohan sittenkin tuolin? Tökin neulasia käpyihin ja rakensin kävyistä Sonata Arctican jäsenet tylsyyksissäni...Keinuin lastenhärvelissä niin kauan, että meinasin oksentaa ja mietin suuria taiteellisia ajatuksia tollottaessani järvelle. Kylläpä sitä aikaa voikin kuluttaa niin ihmeellisen monin tavoin.

Huomenna sen sijaan ei ikävä kyllä ole suurille aatoksille hevin sijaa, sillä löysin siivouskohteisiini kuuluvalta yleiseltä uimarannalta vähemmän miellyttävän löydön, ja erehdyin lipsauttamaan asiasta pomolleni, joka vaati, että minun olisi kuurattava koko hökkeli heti huomenna. Nähtävästi joku nainen oli tuntenut pakottavaa tarvetta keventää itseään kesken uikkarin vaihdon tai sitten se s*****n likinäköinen lepakko ei nähnyt, että oli tunkenut itsensä vessan sijasta pukukoppiin, mutta koppia tänään tarkastaessani minua moikkasi iloisesti lattialta aito paska. Ja aivan jumalattoman iso. Haju oli jo iltapäivälä melkoisen muhnakka, joten vielä yhden yön siellä lilluttuaan torttu voi erittää sellaista hajurauhasten iloa, että pitänee ehkä jättää aamiainen väliin tai se kokee muuten kopin uumenissa yllättävän sutjakkaan ylösnousemisen kunhan pääsemme läjän kanssa lähikontaktiin. Yäkh.

Miesvoittoisella työpaikalla työskentely on aika hassua. Saavuttuani aamulla paikan päälle minua odotti vaitonainen mieskööri,joka kymmenen minuuttia yhtenä silmänä minua tuijotettuaan koetti kömpelön nolostuneesti seistä tissikalenterin ja jonkun eukon takaliston kuvan näkösuojana. Jokaisen härskin vitsin jälkeen minua katsotaan kuin jotakin Justiinaa, joka hetkenä minä hyvänsä voi kumauttaa kaulimella moisten ällöpuheiden takia. Siinä, missä muut ukot ahkeroivat puusavotassa ihan paljain käsin, sain itse nahkaiset pikkuruiset suojakäsineet, jotka pomoni vaitonaisena ojensi tuijottaen punaista kynsilakkaani ja manikyyriäni. Jopa teenkeittimestä ja kevyempien kahvitaukotuotteiden hankinnasta alettiin keskutella ilman että olin millään tapaa ilmaissut minkäänlaista tyytymättömyyttä taukohetkien herkkuihin. Outoa. En malta odottaa mitä seuraava kuukausi tuolla tuo tullessaan...