Voi Antti minkä teit....

Tämäpä noloa. Ja niinkun minä olen aina toivottanut Tuiskun Anatolille iloista matkaa suoraan saunan taakse ja ollut auliina lainaamaan hienoa, mustaa ilmakivääriäni ja paria kutia, katselin äsken Antti Stagella ohjelmaa, ja täytyy myöntää, että ei se ehkä ihan turha jätkä taida ollakaan. Tosin ei se vieläkään laulaa oikein osaa, mutta ähiseehän tuo sangen sujuvasti. Ja vaikka ensimmäinen musiikkivideo näyttikin siltä kuin Antti- parkaa olisi syötetty jollain sähköshokeilla tasaisin väliajoin tai että poikaressu olisi kärsinyt jatkuvasta hartiat korviin nostavasta kouristuskohtauksesta, niin kyllä se osaa tanssia. Ihan totta. Että jos Antti- poju satut näille kulmille tulemaan, niin meidän saunan taa sopii edelleen, mutta voin tarjota kahvit ennen sitä....

Hyvää huomenta!

Tämä on taas näitä aamuja. Heräät pahaa-aavistamattomana ja säikähdät ilmat pihalle itsestäsi kun yllättäen törmäätkin Esa Pakariseen keskellä omaa olohuonettasi, vain huomataksesi hetken päästä, että sehän olikin vain peili. Hiuksesi elävät aivan ihka omaa elämäänsä ja näyttävät siltä, kuin olisivat yön aikana tehneet kaikkea muuta kuin nukkumista. Ei hyvä.
Itse asiassa pääsi näyttää siltä, kuin olisi itse tekaissut itselleen mojovan permanentin yön aikana. Sitten, kun yrität saada kallostasi jotenkin inhimillisemmän näköisen, näytät kohta aivan Jeesukselta sliipattuine päätä nuolevine tukkinesi. Huoh. Mikä onkaan mukavampaa kuin tuntea oikein pursuavansa kukkeutta jo heti aamusta alkaen?

Että minä vihaan talvea. Tänä vuonna talvi tulla pulpahti jotenkin oudosti. Tavallisestihan sitä sataa vähintään kolmet lumet, jotka sitten sulavat aina pois, mutta talvi taisi olla tällä kertaa sitä mieltä, että luulkaa vaan vässykät ja tulla pätkähti oikein urakalla yhdellä seisomalla. Ei ymmärständ. Miksi ei voisi olla koko ajan kuulas syksy?

Että minä vihaan tätä pikkujoulukautta. Karvanaamaiset pukit huutelevat houhouta jo marraskuun alkupuolelta lähtien ( tai no huutelevathan ne sitä milloin vain oikeastaan, ei tarvitse kuin mennä jollekin baaritiskille minä vuodenaikana tahansa ja siellä ne ovat...) ja raivostuttavat amerikkalaiset joulurimpatukset raikavat joka tuutista jo hyvän aikaa juhannuksesta lähtien. Turhaa tuommoinen. Minua alkaa v*****aaa tämä älytön härdelli jo yleensä ennen joulukuuta ja kun itse joulu tulla ryllähtää, olen kaikkea muuta kuin hartaissa tunnelmissa ja odotan innolla vain aleryntäysten alkuja. Se ei ehkä vissiin ollut koko tämän karkelon peruspointti. En edes keksi mitä haluan joululahjaksi. Viime vuonna toivoin blackmetal levyä, mutta se ei oikein tainnut sopia juhlan sävyyn, joten jäi sekin kiekko sitten saamatta. P*****e.
Voisin toivoa tänä vuonna uutta unensieppaajaa, siis sellaista katosta roikotettavaa sulkahörhötystä. Minulla on niitä kohta niin monta, että asujaismeni muistuttaa kohta erehdyttävästi kanalaa. Ei hyvä.

Tyyppejä

Uimahallin käyttäjäkuntaan jo tutustuneena päätti Jenska- setä ottaa edellisen sali-istuntonsa eksperimentaalisen tutkimisen kannalta ja kartoitti tällä kertaa kuntosalien käyttäjäkuntaa....näitä siellä tapaa...

Snagarit ovat niitä nakkikioskin kokoisia kaljuja äijiä, jotka nauttivat useimmiten päivittäisen ravintonsa terveelliseen ja reiluun tapaan suoraan purkista. Snagarin tunnistaa joka paikasta kuvottavasti pullottavista sinisistä verisuonista, jotka näyttävät enemmänkin HK:n Sininen- rykäleiltä kuin ihmisen ruumiin osilta, jotka näyttävät ratkeavan hetkellä minä hyvänsä kun ukot pungertavat pää punaisena milloin minkäkinlaista mötikkää ilmaan. Snagareiden kävelytyyli on mitä verrattomin. Kädet pysyvät tiukasti paikoillaan ja he voisivat helpostikin saada Chiquitan sponsoroimaan itseään, sillä yleensä eteneminen näyttää siltä, kuin heillä olisi vähintäänkin korillinen appelsiineja tai tertullinen banaaneja kainaloissaan, niin pontevasti ja polleasti hartiat ovat levällään. Snagareiden liikehdintä ei jää salilla keneltäkään huomaamatta. Salisuoritukset muistuttavat lähinnä synnytysvalmennusta kummallisine puhisevine hengityksineen, vääntyvine ilmeineen ja vieressä tsemppaavine kanssasnagareineen. ( " kyllä sä jaksat, paina paina, yks vielä, ponnista!!" ) Ikävä kyllä hommasta ei kyllä tule tässä tapauksessa sananlaskun mukaisesti lasta eikä edes paskaa, vaikka kuinka pungertaa, mutta mitäpä tuosta, tuumii snagari. Mitä kovemmin puhisee ja mitä reippaamman karjahduksen päästää punttien tippuessa helvetillisellä ryskeellä lattiaan ja kuurouttaessa puolet kuntoilijoista, on snagari vain tyytyväine omaan suoritukseensa ja läimäyttelee toveriaan olalle. Näin sitä pitää. Yleensä snagiksen tunnistaa myös iloisen värisistä salihousuista, jotka ovat raikas tuulahdus suoraan kasarivuosilta ja collegepaidasta, jossa useimmiten lukee jotain älykästä ja ylevää tyyliin "oluella tämän bodyn kasvatin".
Nudistit ovat useimmiten nuoria tyttösiä, joiden mielestä urheilu on edelleenkin turhaa, mutta tiukoissa, piukoissa treenipöksyissä ja mahan muka seksikkäästi paljastavassa laastarin kokoisessa topissa on kiva näyttäytyä punttien kanssa puhiseville uroille. Nudikset kihertävät nurkassa ja lukevat urheilulehtiä polkien kuntopyörää noin metrin tuntivauhdilla.
Kaijakyllikit ovat rempsakoita naapurinnaisia, jotka ovat kuudennentoista kerran tänä vuonna aloittaneet laihdutuskuurin ja uusineet salijäsenyyden. Siellä ne pyörää polkea nylkyttävät ja kaloreita polttavat ja kunnon kuntotuokion jälkeen on sitten mukava juoda hyvin mielin munkki- ja viineri- ja pulla- ja leivoskahvit viereisessä kahvilassa. Näin sitä laihdutaan. Useimmiten kaijakyllikeille ei ole mitään väliä mistään lämmittelyistä tai sarjojen pituuksista, jo pelkkä salilla läsnäolo jo karistaa kiloja kummasti ja siinä laihdunnan huimassa pyörteessä voi sitten vaikka juoruta mukavia ja istuskella kuntopyörässä ja naureskella kivoja. Liikunnan tulee olla iloista ja helppoa!
Hikoilijat ovat niitä, jotka puskevat nestettä jo kilometriä ennen salin ovea. Pelkkä sana kuntosali saa heidät erittämään milloin mitäkin ja useimmiten se olet sinä, joka liukastut johonkin epämääräiseen lammikkoon ja murrat nokkasi tai liimaudut kiinni selkälihaslaitteeseen tulleeseen hikilänttiin ja sinun pitää pyytää ohjaajaa hakemaan sirkkeli, että pääset irti tästä tahmeasta yllätyksestä. Hikoilijoille ei ole koskaan valjennut deodorantin käyttötarkoitus, mitä lie kuluttajien huijausta sekin. Hienpukkaajat ovat siitä kehno lahko, ettet voi tunnistaa heitä etukäteen mistään. Huomaat vain iloisena yllätyksenä rymähtäessäsi laitteeseen istumaan, että a.) joko sinulle itsellesi sattui juuri pieni vahinko ja pampersien ja liberojen käyttö voisi ehkä olla ajankohtaista tai sitten b.) olet joutunut hikoilijan yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Kukapa mistään räteistä, puhdistuksista tai aineista mitään piittäisi, tuumii hikoilija ja valuu seuraavaan laitteeseen ja jättää sinut pahaa aavistamattomana tulemaan erite-atlanttiinsa. Oi kuinka mukavaa.
OlgaNatashat ovat niitä valkovenäläisen kuulantyöntäjän näköisiä perinaisellisia daameja, joiden kanssa ei kenenkään tekisi mieli ottaa nyrkkeilyerää. Olkalihakset ovat heillä kooltaan kuin reiluhkot sonnin sisäfileet ja kaula näyttää korviin asti yltävine hartialihaksineen lähinnä siltä kuin raukat sairastaisivat jatkuvaa sikotautia. Mömmöpurkki ei heidän tapauksessaan ehkä kuitenkaan tarkoita kauneusnaamiopukettia. Sinun tuskin kannattaa haastaa olganatashaa raudannostomittelöön, voi nimittäin olla, että ykköspalli on siinä taistossa ehkä jonkun muun kuin sinun, tai ehket ehdi edes kisata alkuunkaan kun saat perinaisellisen testosteronin humalluttaman neitosen luuvitosesta tanakan tervehdyksen. Kivoja naisia nämä.
Pöyhöset ja haataiset ovat puolestaan nuoria lupaavia urheilijaveikkosia, jotka melkeinpä asustavat salilla. He vertailevat erilaisia treeniohjelmia suureen ääneen ja huitovat suuntaan ja toiseen ja ulospäin näyttävät olevan kovinkin asioissa mukana. Aikaa kuluu tuntikaupalla ja uupuneen näköisinä he sitten kotiin raahustavat pitkän illan päätteeksi. Useimmiten suulihakset ovat kuitenkin suorittaneet suurimman osan treenistä muun ajan mennessä istuskeluun ja kavereille kehuskeluun. Mutta salilla on oltu, perkele, kaksi tuntiaja treenattu niin v****sti, on nämä kovia jätkiä, s*****a!

Ehe ehe.

Hah hah. Olipa kiva juttu.
Eräs ah niin mukava ystäväiseni oli töräyttänyt minulle oih niin mukavan käytännön huumoripläjäyksen. Tosin tässä kohdin täytyy myöntää, että ehkäpä ansaitsinkin sen, kun pullautin hälle itse samanlaisen tässä männä viikolla, mutta silti, oma nalli napsahti ja eipä ole järin kivaa. S*****a.
Typykkä nimittäin pisti minun nimelläni ja sähköpostiosoitteellani deitti-ilmoituksen, jossa etsittiin seuraa "kaiken kivan merkeissä" 45-55- vuotiaista miehistä! Ihan kiva. Isukin ikäiset hikiset ukot ovat tukkineet postini täysin ja joka kerta, kun jotain uutta luukkuun läsähtää, voin olla varma, että se on jonkun rasvaisen sedän ihme huohotusposti. Voi jumankauta. On tämäkin.
Yksi ukko, joka pommitti posteilla kuin Kalashnikov konsanaan hiljeni viimein sillä, kun kehotin häntä tekemään saman kuin mitä kerran tokaisin yhdelle ikivanhalle äijälle, joka tuli lätisemään levottomia kaverilleni mölisemällä jotain siitä, että olisi se sitten niin kiva, kun tälläisella viisikymppisellä oli vetreä yhdeksäntoistavuotias kotona aina odottamassa ja sänkyä lämmittämässä. Kehotin äijää hankkimaan siinä tapauksessa koiran. Ajaa saman asian. Uskollisesti odottaa ja lämminkin saattaa olla.
Voihan shit. Milläköhän tuon loodan saisi tukittua? Ei mene hyvin, ei...

American Dream

Olin erehdyksessä juoda kahvin sijasta pullollisen Fairya hämmästyksen sekoittamana, kun aamulla luin teksti-tv:stä että Puskan Yrjö on ihan oikeasti kampittanut Kerryn jalossa ja rehellisessä taistossa Yhdysvaltain presidenttiydestä. Ei voi olla todellista. Siis mies, joka pullautti ilmoille vielä pari viikkoa sitten niinkin faktoihin perustuvan ja syvällisen ajatuksen kuin sen, että Ruotsilla ei ole omaa armeijaa, pääsi kuin pääsikin toiselle kaudelle presidentiksi?!
Ei voi muuta sanoa, kuin että joko Amerikan kansa on älyltään yhtä terävää kuin pallo tai sitten jossain on jotain pielessä. Kolme päivää sitten Euroopassa vielä naureskeltiin Bushin nololle "kömmähdykselle" mainoksessa, jossa hänelle oli digitekniikalla monistettu muutama lisäkuulija ja joka hieman häpeällisellä tavalla sitten paljastui......ehei, eiväthän amerikkalaiset tästä välittäneet, vaan syöksyivät uurnille, että on se hyvä saada johtajaksi mies joka taitaa tämän nykytekniikan. Sietää vaan miettiä, mitä muuta ukko huijannut esim. Irakin sodasta tms...uskomatonta. Kuinkahan monta uutta sotaa Pusikko saa aikaiseksi tulevalla kaudellaan, lyön vetoa, että ainakin kaksi. Afganistaniin piti rynniä kun siellä oli muka Bin laden, kah eipä ollut, ja Irakiin porhallettiin aseiden perässä, ja kuinka ollakaan, eipä niitäkään sieltä löytynyt. Mikähän maa saa seuraavaksi osakseen Amerikan sotateollisen tervehdyksen ja milläköhän yhtä älykkäällä syyllä? Ehkä Norja, koska siellä haisee inhottavasti aina muka turska, mutta pakkohan sen hajun on jostain pommeista tai joukkotuhoaseista tulla....mene ja tiedä. Hullummaksi tämä maailma vaan menee.

No jopas

Kah ihmettä. Onkohan tässä minun päiväkirjasivustollani jokin minulta piilotettu paskaeditori, joka automaattisesti deletoi kaikki ala-arvoiset väkerrykset, jotka ovat koostumukseltaan kuin suoraan suolesta tulleita? Olin illalla kirjoittanut pienen raapustuksen, ja ajattelin äsken, että olipa karmeaa tuubaa sekin ja meinasin poistaa sen , mutta eipä se siellä enää ollutkaan....outoa. Noh, eipä tullut järin megalomaanista vahinkoa.
Kylläpä on ollut fantsu päivä.
Konekaan ei edes toimi. Yhteys on yhtä nopea kuin rampa mummo ja muutenkin tämä minun ja tietskan harmoninen suhde hivenen takkuilee. Ehkä minun pitäisi taas kerran näyttää sille kaapin paikka ja pompsautella sitä pari kertaa seinään, niin jopas rupeaisi pelittämään. Tai sitten ei. Ei mene hyvin, ei...