Käytöskukkasia

Käytöstavat ovat kuolleet sukupuuttoon.
Näin on. Huomasin tässä yksi päivä, että vaikka kuinka nykyajan äidit, mummot, asiantuntijat ja ties mitkä tankerot lehdissä muuta vinkuvat ja vänisevät, ei ainakaan nuorilla aikuisilla, nuorisosta puhumattakaan, ole yhtään mitään käytöstapoja. Pitäkää vaan vanhanaikaisena ennakkoluuloisena leimaavana pälliskönä tai minä ikinä haluatte, mutta vaikea on olla uskomatta enää muutakaan....
Palvelin nimittäin tässä yhtenä päivänä kassalla nuorehkoa mieshenkilöä, joka teki suurta tilausta. No totta h*****ssä  iso tilaus kestää aikansa lyödä kassaan, mutta miespä ei moisesta välittänyt vaan kysäisi ylimalkaan että eikö huora osaa konetta käyttää...
Jaahas, että sillä tavalla sitten. Jos olisin ollut vapaa-ajalla, ja kyseinen mölliskö olisi tullut samaa minulle upisemaan, olisin surutta ottanut ja tunkenut ne sen tilaukset suoraa päätä sen sällin suoliston loppupäähän ja ja toivottanut hänelle sangen iloisia terveisiä koneista tajuamattomalta horatsulta.
Mutta eipä työaikana minulle moista hupia valitettavasti suoda, joten en voinut muuta kuin hymyillä hölmösti kuin halkaistu nakki ja pällöttää itsekseni raivoni kanssa. Ai kun kivaa. Ottta otsalohkoon kyllä tuommoiset.
Nykyajan miehet luulevat varmaan,että herrasmies on jokin ruokalaji siinä porilaisen ja hampurilaisen välimaastossa. Nykyajan pikkubimbot kuvittelevat, että vain siksi, että he ovat omasta mielestään sitten niin s*****n söpöjä pikku sipsukoita, he voivat sen nojalla v*****lla kenelle vain  mitä vain. Nuoret "hei me telttaillaan"- housuissaan hiihtävät hippihoppinuorukaiset haistattavat milloin mitäkin työpäivän aikana, ja voin kuulkaa sanoa, että eivät ne ihan mummon pelargonioita kehota nuuhkimaan...
Jotenkin minusta tuntuu, että Suomi kansalaisineen on sivistyneestä valtiosta aika kaukana, enemmän tämä muistuttaa jotakin jurassic parkia kivikautisine käytöstapoineen ja nuijallapäähän- toimintatyyleineen.  Enpä tosin tiedä, onko muunmaalaiset yhtä tölleröitä kuin me, kun en missään ole käynyt, mutta epäilenpä kyllä...On tämä elämä vaan outoa.

..Teiden ässä tahdon olla, sankar´ asfaltviidakon..

Jennin kuskintaidot loistivat taas jälleen tässä taannoin. Meidän oma pieni mikahäkkisemme täräytti tällä kertaa sellaisen laakin, että oksat pois...nimittäin sen sijaan että Jenni-täti olisi tällä kertaa saanut päälleen pelkän naurun ja häpeän törttöillessään kotteronsa kanssa pitkin maita ja mantuja, sai Jennin pälliskö nyt myös kahdensadan euron laskun maksettavakseen infernaalisen huudon ja häpeän lisäksi...ah kuinka ihanaa. Ihka ensimmäinen uudesta työstä saama oma palkkani meni siis jonkun vieraan urpiaisen lompakkoon, jonka auton puskuria satuin hieman uudelleenmuotoilemaan omalla puskurillani. Hohhoijaa,on tämä elämä sitten niin mukavaa..

I´m back...

Netti toimii taas kuukauden tauon jälkeen. S******n loistavaa...olin jo turhautua aivan totaalisesti. Uutta tekstiä coming soon...

Häh?

On tämä elämä vaan kummallista. Juuri kun vongut ja iniset monta kuukautta sitä, kuinka elämä on yhtä v***n jännittävää kuin virkkauksen MM- kisat ja ettei mitään koskaan tapahdu, tapahtuukin kaikki sitten yhtäkkiä megalomaanisella yhteisrysäyksellä.
Juuri kun sain tiedon, etten olekaan saanut opiskelupaikkaa,vaan armas Oulu jääkin nyt kitumaan ilman hurmaavaa seuraani ja tarvottuani pari päivää infernaalisessa masennuksen suossa, saankin seuraavana päivänä kutsun yllättäen työhaastatteluun ja sitä seuraavana aamuna minulla onkin jo sitäkin suurempana yllätyksenä upouusi työpaikka ja kalenteri täynnä taas vuodeksi eteenpäin. Jesh.