lauantai, toukokuu 26, 2007
keskiviikko, huhtikuu 11, 2007
Blaah
Niin se vaan jäi sitten Kitee taakse.
Mietin tässä yksi päivä viimeisiä kahta vuotta ja en millään voinut uskoa, että aika on oikeasti rynninyt eteenpäin näin järkyttävällä tahdilla.
Joensuu on ihan mukava paikka, tosin vielä kun ei oikein tunne ketään, on olo aika orpo välillä.
Kesäkin edessä ja kaikkea. ..
Mietin tässä yksi päivä viimeisiä kahta vuotta ja en millään voinut uskoa, että aika on oikeasti rynninyt eteenpäin näin järkyttävällä tahdilla.
Joensuu on ihan mukava paikka, tosin vielä kun ei oikein tunne ketään, on olo aika orpo välillä.
Kesäkin edessä ja kaikkea. ..
torstai, helmikuu 15, 2007
Niin tyypillistä.
Viiden päivän loma ja aikaa yllin kyllin tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan, niin arvatkaapa mitä
tapahtuu?
Ei mitään. Ei niin yhtään mitään. En tee mitään enkä pääse minnekään. Makaan kuumeessa ja olen tukehtua omaan räkääni kesken unien. Jättekiva juttu.
Tämä se on kuulkaa sitä elämää.
Voi perse.
Ystävänpäivä oli ja ystävänpäivä meni.
Sain kokonaista kolme viestiä.
....jessus, taidan olla suosioni aallonharjalla tänä vuonna.
Viiden päivän loma ja aikaa yllin kyllin tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan, niin arvatkaapa mitä
tapahtuu?
Ei mitään. Ei niin yhtään mitään. En tee mitään enkä pääse minnekään. Makaan kuumeessa ja olen tukehtua omaan räkääni kesken unien. Jättekiva juttu.
Tämä se on kuulkaa sitä elämää.
Voi perse.
Ystävänpäivä oli ja ystävänpäivä meni.
Sain kokonaista kolme viestiä.
....jessus, taidan olla suosioni aallonharjalla tänä vuonna.
tiistai, helmikuu 06, 2007
Ihmiset aina valittavat (minä itse mukaan lukien) miksi elämä on tylsää ja mitään ei ikinä tapahdu.
Voin kuulkaa kertoa, hyvät naiset ja herrat, että se on toisinaan, jopa usein, vallan paljon parempi vaihtoehto kuin se, että heräät joka aamu miettien, mitä helvettiä sitä tänäänkin taas tapahtuu.
Paljon on nimittäin tapahtunut, jälleen kerran.
Kaikki alkoi siitä, kun puhelimeni tässä eräänä aamuna alkoi vissiin kyllästyä ruutuansa alati mulkoilevaan rumaan naamaani ja ummahti aivan kokonaan.
Ei ääntäkään. Painoin nappulaa ja namikkaa, mutta luuri vaikeni kuin muuri. Kyllähän sitä varmaan itselläkin silmiä särkisi ja kajuuttaa kiristäisi joutua tapittamaan öögasta öögaan naamaa, jonka nähdessään voisi kuvitella sen omistajan kävelevänkin alasti käsillään takaperin. Poskien rusohehkun yhtäläisyys ruumiin toisten poskien hehkun kanssa voi toisinaan nimittäin olla hämmentävän mittava. Myös niiden välistä tulevan tavaran yllättävän samankaltainen koostumus voi aiheuttaa ihmettä ja kummastusta....
Puhekonehan pilpahteli sitten pitkin päivää iloisin äänin, ja vaikka kuinka heittelin sitä päin seinää ja vetelin berserkkiraivon vallassa vessasta alas, ei se siitä kuitenkaan taipunut kuninkaansa ja käskyttäjänsä edessä eikä suostunut puhua pukahtamaankaan.
Hölmönä menin mykän mötikän kanssa telefoonikauppaan, jonka myyjä näytti vähintään yhtä typerältä kuin minä pyöritellessään pikku palikkaa hämmentyneenä kädessään. Kun ei ääntele, niin ei ääntele.
Päätimme yksissä tuumin heittää Soneraa puhelulla, josko vika olisikin aivan muualla.
No, v***u, totta viepä olikin.
Kävi ilmi, että en ollut ollut maksanut laskuja mukamas neljään kuukauteen ja puhekone oli vaiennettu itaran asiakkaan, eli minun, takiani.
Hölmönä kysyin asiakaspalvelijalta, miten niin en ollut maksanut laskujani, enhän ollut koskaan niitä saanutkaan. Totta, etten ollut neljään kuukauteen lähettänyt pennin pyörylää tuohon Helvetin omaan tytäryhtiöön, mutta luulin laskujen tulon nyllähtäneen vain siksi, että lasku oli niin pieni, että se piti siirtää seuraavalle laskulle. Olihan näin käynyt nimittäin ennenkin ilman mitään ongelmia.
Juu ei. Rästissä oli ja siksipä riimiä ei sopinut heittää, ainakaan tämän kännyn kautta.
No voi hyvä ihme. Luuri oli haljeta minun ja langan toisessa päässä olevan naikkosen mitellessä siitä, oliko laskuja lähetetty vai ei, mutta varmuuden vuoksi menin käymään paikallisen postipaten tykönä.
... Kiva juttu. KIVA JUTTU. Osa neljän kuukauden postistani oli jäänyt pönöttämään arkistojen uumeniin kantamatta. Siellähän ne Soneran lippusetkin ilkkuivat minulle hyllyn reunalla muutaman kivan kaverin kera. Oli ystäviä Pohjolasta, Elisalta, SanomaMagazinelta ja Planilta.
Kyllä siinä huumori loppui sitä pinoa selatessa.
Viimeinen varoitus. Karhukirje. Irtisanomispäätös. Uhka ja ukaasi.
Neljä kuukautta ties ketkä olivat tapelleet kanssani kirjeitse ties mistä summista.
Harmi vain, etten itse tiennyt mittelöstä mitään.
Nyt olenkin sitten kulmakarvojani myöten ureassa. Ei hyvä.
Lämmin kiitos Suomen postilaitokselle. Pakahtukaa paketteihinne.
Noh, muutama herkkä kyynel ja helkkarinmoinen ralli itkuisia "pliis, ei se ollu mun vika, jookoheipliis"-puheluita ja sain asiat kuitenkin selviksi.
Sitten alkoi se vitutus. Minua vitutti kaikki. Kämppä, naapurit, kaupunki, palvelut, ihmiset, eläimet, sää....
Mietin, mitä ihmettä minun on pakko täällä olla.
Niin, ei mikään.
Muutinpa sitten pois.....
Voin kuulkaa kertoa, hyvät naiset ja herrat, että se on toisinaan, jopa usein, vallan paljon parempi vaihtoehto kuin se, että heräät joka aamu miettien, mitä helvettiä sitä tänäänkin taas tapahtuu.
Paljon on nimittäin tapahtunut, jälleen kerran.
Kaikki alkoi siitä, kun puhelimeni tässä eräänä aamuna alkoi vissiin kyllästyä ruutuansa alati mulkoilevaan rumaan naamaani ja ummahti aivan kokonaan.
Ei ääntäkään. Painoin nappulaa ja namikkaa, mutta luuri vaikeni kuin muuri. Kyllähän sitä varmaan itselläkin silmiä särkisi ja kajuuttaa kiristäisi joutua tapittamaan öögasta öögaan naamaa, jonka nähdessään voisi kuvitella sen omistajan kävelevänkin alasti käsillään takaperin. Poskien rusohehkun yhtäläisyys ruumiin toisten poskien hehkun kanssa voi toisinaan nimittäin olla hämmentävän mittava. Myös niiden välistä tulevan tavaran yllättävän samankaltainen koostumus voi aiheuttaa ihmettä ja kummastusta....
Puhekonehan pilpahteli sitten pitkin päivää iloisin äänin, ja vaikka kuinka heittelin sitä päin seinää ja vetelin berserkkiraivon vallassa vessasta alas, ei se siitä kuitenkaan taipunut kuninkaansa ja käskyttäjänsä edessä eikä suostunut puhua pukahtamaankaan.
Hölmönä menin mykän mötikän kanssa telefoonikauppaan, jonka myyjä näytti vähintään yhtä typerältä kuin minä pyöritellessään pikku palikkaa hämmentyneenä kädessään. Kun ei ääntele, niin ei ääntele.
Päätimme yksissä tuumin heittää Soneraa puhelulla, josko vika olisikin aivan muualla.
No, v***u, totta viepä olikin.
Kävi ilmi, että en ollut ollut maksanut laskuja mukamas neljään kuukauteen ja puhekone oli vaiennettu itaran asiakkaan, eli minun, takiani.
Hölmönä kysyin asiakaspalvelijalta, miten niin en ollut maksanut laskujani, enhän ollut koskaan niitä saanutkaan. Totta, etten ollut neljään kuukauteen lähettänyt pennin pyörylää tuohon Helvetin omaan tytäryhtiöön, mutta luulin laskujen tulon nyllähtäneen vain siksi, että lasku oli niin pieni, että se piti siirtää seuraavalle laskulle. Olihan näin käynyt nimittäin ennenkin ilman mitään ongelmia.
Juu ei. Rästissä oli ja siksipä riimiä ei sopinut heittää, ainakaan tämän kännyn kautta.
No voi hyvä ihme. Luuri oli haljeta minun ja langan toisessa päässä olevan naikkosen mitellessä siitä, oliko laskuja lähetetty vai ei, mutta varmuuden vuoksi menin käymään paikallisen postipaten tykönä.
... Kiva juttu. KIVA JUTTU. Osa neljän kuukauden postistani oli jäänyt pönöttämään arkistojen uumeniin kantamatta. Siellähän ne Soneran lippusetkin ilkkuivat minulle hyllyn reunalla muutaman kivan kaverin kera. Oli ystäviä Pohjolasta, Elisalta, SanomaMagazinelta ja Planilta.
Kyllä siinä huumori loppui sitä pinoa selatessa.
Viimeinen varoitus. Karhukirje. Irtisanomispäätös. Uhka ja ukaasi.
Neljä kuukautta ties ketkä olivat tapelleet kanssani kirjeitse ties mistä summista.
Harmi vain, etten itse tiennyt mittelöstä mitään.
Nyt olenkin sitten kulmakarvojani myöten ureassa. Ei hyvä.
Lämmin kiitos Suomen postilaitokselle. Pakahtukaa paketteihinne.
Noh, muutama herkkä kyynel ja helkkarinmoinen ralli itkuisia "pliis, ei se ollu mun vika, jookoheipliis"-puheluita ja sain asiat kuitenkin selviksi.
Sitten alkoi se vitutus. Minua vitutti kaikki. Kämppä, naapurit, kaupunki, palvelut, ihmiset, eläimet, sää....
Mietin, mitä ihmettä minun on pakko täällä olla.
Niin, ei mikään.
Muutinpa sitten pois.....
lauantai, joulukuu 23, 2006
sunnuntai, joulukuu 17, 2006
Joulupöydän antimia
Minulle on taas näemmä tulossa yhtä iloinen ja hilpeä joulu kuin suurimmalle osalle Suomen sioista.
Ehkä alan tulla vanhaksi, kun en enää odota joulussa sitä, että saa lahjoja, vaan sitä ,että kerrankin saa oikein luvan kanssa ahtaa itsensä täyteen mitä tahansa minkä saa vain nielaistua alas eikä kukaa kohottele kulmiaan ja muljauttele silmiään jatkuvalle pää jääkaapissa pönöttämiselle.
Mutta....
Olen aina inhonnut perinteisiä suomalaisia jouluruokia.
Kaikki jälkiruuat on tehty luumusta, joka maistuukin aivan siltä miltä näyttää eli jo kertaalleen syödyn näköiseltä huojahtelevalta pökäleeltä.
Lipeäkala muistuttaa lähinnä lämmitettyä räkää eivätkä laatikotkaan tuo kovin kulinaristisia nautintoja mieleen. Siitä oli jouluilo kaukana, kun lapsena lapettiin lautanen täyteen lanttulaatikkoa, joka kauniin sinapinvärinsä kanssa muistutti minusta enemmän sitä ravintokierron lopputulosta kuin alkupäätä.
Rosolli on varmasti Saatanan keksintö. Mitään niin oksettavan makuista en ole koskaan maistanut. Miten kukaan voi syödä punajuurta ja silliä samaan aikaan? Sehän on sama kuin söisi sinappia ja kermavaahtoa samalla lusikallisella. En ymmärrä.
Kylmäsavulohi on toinen, mitä olen suostunut maistamaan vain kerran ja katkerana toivoin, että sekin olisi jäänyt väliin.
Meillä on aina ollut, joko vahingossa tai tarkoituksella, niin suolaista kinkkua, että sitä syödessä tuli melkein jo hiki. Luovuinkin töpselikärsien järsimisestä jo jokunen vuosi sitten ja mussutin muutaman vuoden kalkkunaa.
Tänä vuonna ongelma ja ahdinko on vielä suurempi. Sain tuossa syksyn pintaan sellaisen eineshenkisen herätyksen ja ryhdyin ekokarppaajaksi, mikä minun tapauksessani tarkoitti viljasta, maitotuotteista, kaikesta käsitellystä ruuasta,sokerista ja lisäaineista luopumista. Ylipäätään jäljelle jäivät vain vähähiilihydraattiset eväkset. Okeastaan menuni viittaa enemmän paleoruokavalioon, jos ruvetaan pilkkua nus...viilaamaan.
Sukukin on jo alun järkyttyneen hiljaisuuden ja sitä seuranneen pöyristyneen taivastelun jälkeen hyväksynyt homman. Ihmettelin eräänä päivänä esimerkiksi postista tullutta pakettilappua. Ihmeissäni menin sitten postiin purtiloa hakemaan ja hiemanpa veri hilpeäksi löytäessäni paketin kätköistä jäniksen! Luulivat minun nälkään nääntyvän....
Että näin. En oikein tiedä, mitä aion joulupöydässä tehdä. Perinteisenä tapana suvulla on ollut
kyllä hornaista ruoka niin nopeasti, ettei kukaan edes ehdi maistaa mitä on ruokana, joten jos nätvehtisin ruokaa edestakaisin lautasella, ei kukaan varmaankaan huomaisi mitään. Ei ole oikein juhlan tuntua nokkia pelkkää salaattia ja hinkuttaa kinkkua naama irvessä.
Toisallta aika töykeää olisi tuoda omat ruuat mukana.
En tiedä. Ehkä nieleskelen ilmaa ja mietin mukavia.
Ehkä alan tulla vanhaksi, kun en enää odota joulussa sitä, että saa lahjoja, vaan sitä ,että kerrankin saa oikein luvan kanssa ahtaa itsensä täyteen mitä tahansa minkä saa vain nielaistua alas eikä kukaa kohottele kulmiaan ja muljauttele silmiään jatkuvalle pää jääkaapissa pönöttämiselle.
Mutta....
Olen aina inhonnut perinteisiä suomalaisia jouluruokia.
Kaikki jälkiruuat on tehty luumusta, joka maistuukin aivan siltä miltä näyttää eli jo kertaalleen syödyn näköiseltä huojahtelevalta pökäleeltä.
Lipeäkala muistuttaa lähinnä lämmitettyä räkää eivätkä laatikotkaan tuo kovin kulinaristisia nautintoja mieleen. Siitä oli jouluilo kaukana, kun lapsena lapettiin lautanen täyteen lanttulaatikkoa, joka kauniin sinapinvärinsä kanssa muistutti minusta enemmän sitä ravintokierron lopputulosta kuin alkupäätä.
Rosolli on varmasti Saatanan keksintö. Mitään niin oksettavan makuista en ole koskaan maistanut. Miten kukaan voi syödä punajuurta ja silliä samaan aikaan? Sehän on sama kuin söisi sinappia ja kermavaahtoa samalla lusikallisella. En ymmärrä.
Kylmäsavulohi on toinen, mitä olen suostunut maistamaan vain kerran ja katkerana toivoin, että sekin olisi jäänyt väliin.
Meillä on aina ollut, joko vahingossa tai tarkoituksella, niin suolaista kinkkua, että sitä syödessä tuli melkein jo hiki. Luovuinkin töpselikärsien järsimisestä jo jokunen vuosi sitten ja mussutin muutaman vuoden kalkkunaa.
Tänä vuonna ongelma ja ahdinko on vielä suurempi. Sain tuossa syksyn pintaan sellaisen eineshenkisen herätyksen ja ryhdyin ekokarppaajaksi, mikä minun tapauksessani tarkoitti viljasta, maitotuotteista, kaikesta käsitellystä ruuasta,sokerista ja lisäaineista luopumista. Ylipäätään jäljelle jäivät vain vähähiilihydraattiset eväkset. Okeastaan menuni viittaa enemmän paleoruokavalioon, jos ruvetaan pilkkua nus...viilaamaan.
Sukukin on jo alun järkyttyneen hiljaisuuden ja sitä seuranneen pöyristyneen taivastelun jälkeen hyväksynyt homman. Ihmettelin eräänä päivänä esimerkiksi postista tullutta pakettilappua. Ihmeissäni menin sitten postiin purtiloa hakemaan ja hiemanpa veri hilpeäksi löytäessäni paketin kätköistä jäniksen! Luulivat minun nälkään nääntyvän....
Että näin. En oikein tiedä, mitä aion joulupöydässä tehdä. Perinteisenä tapana suvulla on ollut
kyllä hornaista ruoka niin nopeasti, ettei kukaan edes ehdi maistaa mitä on ruokana, joten jos nätvehtisin ruokaa edestakaisin lautasella, ei kukaan varmaankaan huomaisi mitään. Ei ole oikein juhlan tuntua nokkia pelkkää salaattia ja hinkuttaa kinkkua naama irvessä.
Toisallta aika töykeää olisi tuoda omat ruuat mukana.
En tiedä. Ehkä nieleskelen ilmaa ja mietin mukavia.
lauantai, joulukuu 09, 2006
Kansaneläkelaitokselta päivää!
Keskustelu Kela- neidin kanssa puhelimessa 1.12.2006. Perustuu tositapahtumiin.
os.1
- Soittelin tässä vaan, kun olitte laittaneet tälläisen lapun, etten saa enää opintotukea.
Minkäköhän takia moisen murjaisitte tulemaan?
- No sehän on sillä tavalla, että et saa enää opintotukea.
- No niinhän minä juuri äsken itse sanoin. Siis minkä takia minä en sitä enää saa?
- Sitä ei ole myönnetty teille enää.
- No ai ihanko totta? Olipa hyvä, että sanoit, enhän minä sitä itse olisikaan tästä "Tukenne peruttu"-lapusta varmaan hoksannutkaan. Voisitteko selittää syyn tämän päätöksen takana? Ettehän te voi noin vain katkaista toisten tukia ilman mitään selityksiä...
- Kyllähän tässä nyt on niin, että sitä ei tule teille enää.
- NO NIINHÄN TUO NÄKYY OLEVAN. MINKÄ TAKIA?!
- Ette ole opiskelleet viime vuonna.
- Mitäs helvettiä?! Olenhan! Siellähän teillä on kaikki ne paperit ja selosteet viime vuoden opinnoista..
- Mutta ette ole opiskelleet tarpeeksi. Tämä raja on kuulkaas 43,2 op ja teillä on täällä 46 op.
- No mitä ihmettä te sitten katkaisitte sen, jos pisteitä on kerran tarpeeksi??
- No kun teillä ei ole sitä 43,2 :ta opintopistettä.
- Voi hyvä luoja, itsehän juuri sanoit, että minulla on teidän rekistereidenne mukaan 46 opintopistettä. Ettehän te voi ilman pätevää syytä katkaista toisen toimeentuloa, jos kaikki on kunnossa!
- Täytätte katsos nämä laput täältä uudestaan ja haette sitä opintotukea ja lainantakausta uudemman kerran, niin katsotaan sitten uudestaan.
- MIKSI V*****A MINUN PITÄÄ HAKEA SITÄ, JOS KAIKKI ON JO KUNNOSSA!!?? ETTEKÖ TE V****n DAIJUT TAJUA, ETTÄ...
- ...sitä ennen tukenne on valitettavasti evätty. Lähettäkää paperit niin palaamme asiaan kun ne on käsitelty.
0s.2
Faksikone laulaa aariaansa aika pitkään. Paperit ovat perillä viisi (5) minuuttia kyseisen keskutelun jälkeen.
0s.3
7.12.2006
"Arvoisa ______, opintotukenne käsittely viivästyy, koska tarvittavia asiakirjoja ei oltu toimitettu ajoissa käsittelyyn. Käsittely suoritetaan 60 päivä kuluessa ja teihin otetaan yhteyttä myöhemmin. Tämä ilmoitus ei vaadi Teiltä toimenpiteitä. "
Haistakaa v****.
os.1
- Soittelin tässä vaan, kun olitte laittaneet tälläisen lapun, etten saa enää opintotukea.
Minkäköhän takia moisen murjaisitte tulemaan?
- No sehän on sillä tavalla, että et saa enää opintotukea.
- No niinhän minä juuri äsken itse sanoin. Siis minkä takia minä en sitä enää saa?
- Sitä ei ole myönnetty teille enää.
- No ai ihanko totta? Olipa hyvä, että sanoit, enhän minä sitä itse olisikaan tästä "Tukenne peruttu"-lapusta varmaan hoksannutkaan. Voisitteko selittää syyn tämän päätöksen takana? Ettehän te voi noin vain katkaista toisten tukia ilman mitään selityksiä...
- Kyllähän tässä nyt on niin, että sitä ei tule teille enää.
- NO NIINHÄN TUO NÄKYY OLEVAN. MINKÄ TAKIA?!
- Ette ole opiskelleet viime vuonna.
- Mitäs helvettiä?! Olenhan! Siellähän teillä on kaikki ne paperit ja selosteet viime vuoden opinnoista..
- Mutta ette ole opiskelleet tarpeeksi. Tämä raja on kuulkaas 43,2 op ja teillä on täällä 46 op.
- No mitä ihmettä te sitten katkaisitte sen, jos pisteitä on kerran tarpeeksi??
- No kun teillä ei ole sitä 43,2 :ta opintopistettä.
- Voi hyvä luoja, itsehän juuri sanoit, että minulla on teidän rekistereidenne mukaan 46 opintopistettä. Ettehän te voi ilman pätevää syytä katkaista toisen toimeentuloa, jos kaikki on kunnossa!
- Täytätte katsos nämä laput täältä uudestaan ja haette sitä opintotukea ja lainantakausta uudemman kerran, niin katsotaan sitten uudestaan.
- MIKSI V*****A MINUN PITÄÄ HAKEA SITÄ, JOS KAIKKI ON JO KUNNOSSA!!?? ETTEKÖ TE V****n DAIJUT TAJUA, ETTÄ...
- ...sitä ennen tukenne on valitettavasti evätty. Lähettäkää paperit niin palaamme asiaan kun ne on käsitelty.
0s.2
Faksikone laulaa aariaansa aika pitkään. Paperit ovat perillä viisi (5) minuuttia kyseisen keskutelun jälkeen.
0s.3
7.12.2006
"Arvoisa ______, opintotukenne käsittely viivästyy, koska tarvittavia asiakirjoja ei oltu toimitettu ajoissa käsittelyyn. Käsittely suoritetaan 60 päivä kuluessa ja teihin otetaan yhteyttä myöhemmin. Tämä ilmoitus ei vaadi Teiltä toimenpiteitä. "
Haistakaa v****.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
